keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

#115 Lucio Seminaari - Heracles Riihimäki

Tiistai iltana klo 1930 hypättiin Jocken kanssa autoon ja ajettiin Riihimäelle Lucion seminaaritunnille.

Vapari-Teo veti taas alkulämmittelyt ja sitten Lucio otti ohjat. Päivän teemana oli "the new halfguard".

Lucio kertoi Brassi-kaverista joka on tämän liikkeen mestari ja voittaa kisoja vaikka kaverit tietävät mitä on tulossa.

Tässä VIDEO kaverin matsista.


1. Kun olen päässyt kyljellesi sykkyrään ja ängettyäsi pääsi toisen syliin, käänny selällesi niin että vastustajan on pakko nousta jalkojesi välissä olevan jalan varaan ja suoristaa jalka. Tämän jälkeen vedä kauluksella olevalla kädellä vastustajaa alaspäin ja syötä kaulusta jalan ympäri menevälle kädelle. Ote mahdollisimman korkealta kauluksesta (Knife-hand). Ota toisella kädellä suoran jalan puntista polven alapuolelta kiinni. Työnnä suoralla kädellä poispäin samalla, kun vedät toisella kädellä alaspäin ja skuuppaat itsesi jalan alta pois. Siitä selkään tai single leg takedown.

2. Jos vastustaja ei lähdekkään eteenpäin, niin sitten vaidetaan suuntaa ja pidetään jalan ympäri menevä ote tiukkana ja sweepataankin jalan etupuolelle ja siitä ohi.

3. Jos vastustaja laskee painon alas estääkseen sweepin, pidetään ote tiukkana ja lähdetään etupuolella ja kädellä poistetaan vastustajan "base", eli tukena oleva käsi.

Halfguadiin voi vetää myös pystystä. Ota saman jalan puolelta mihin aiot hyökätä kauluksesta kiinni ja sujahda jalkojen välistä half-guard asentoon. Vedä kauluksesta kiinni pitävästä kädellä vastustajaa niin alas, että saat veitsikäsiotteen mahdollisimman ylhäältä.

Painit aloitettiin uudesta halfguard otteesta.

1. Jocke. Uusi tekniikka toimi hyvin ja vaihdoimme alla olijaa monta kertaa, kun sweeppailimme toisiamme.

2. Nuori sinivyö. Sama jatkui. Sweeppailimme toisiamme tasaisesti.

3. Aloitettiin "normaali" halguardista Teon (P4) kanssa - olin alla. Teo antoi aika tunteella "shoulder of Justicea", joten en päässyt kaivautumaan sykkyrään. Kaivoin underhookit ja lockdownin. Hain muutaman kerran whipuppia ja Teo päätti lähteä nousemaan ylös purkaakseen lockdownin. Avasin sen nopeasti ja pääsin sykkyrään, josta pyrin lähtemään päivän tekniikkaa kokeilemaan. Vähän aikaa ähellettyäni, Teo sai minut takaisin selälleen ja pääsi sivusidontaan ja siitä mounttiin. Pidettiin sitä vähän aikaa, mutta lopulta pääsin sweeppaamaan ja jotenkin ihmeellisesti hetkeksi selkään, josta Teo pyörähti ja otti armbarin... Jatkettiin niin, että Teo oli alla. Otin underhookin vastapuolelta väänsin Teoa selälleen ja yritin päästä ohi "polvea" nytkyttämällä". Teo sai full guardin ja siinä menikin sitten loppuerä, kun yritin päästä ohi.

4. Normaali sparria pystystä - Jocke. Lähdin heti alusta päivän tekniikalla, joten otin kauluksesta kiinni ja painuin halfguardiin. Kaikki meni hyvin, mutta en saanut tarpeeksi syvälle veitsikättä, joten Jocke sai pidettyä tasapainon ylhäällä ja lopulta suoraan mounttiin. Loppu menikin meille tutulla tyylillä, molempien napsiessa positiopisteitä vuorotellen.

Älyttömän kivat treenit ja tähän oli kiva "päättää" kevätkausi. Nyt pariksi viikoksi tauolle ja sitten taas jatketaan 14. heinäkuuta... :)

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Luettavaa

Linkki

# 114 Lucio Seminaari - Heracles Riihimäki

Aamulla lähdettiin koko perhe kohti Riihimäkeä ja Lucion seminaaria. "Vapari-Teo" veti alkulämmittelyt ja sitten mentiin tekniikkaan.

Teemana oli Triangeli ja alkusi harjoiteltiin lantion liikuttamista ilman paria ja sitten parin kanssa. Sitten puolustettiin "jalkaolkapäällä-ohitusta" pyöräyttämällä lantio kainalon alle päätyen itse niskalle "Markomaiseen" sykkyrään.

1. Triangeli, kun vastustaja lähtee avaamaan guardia kädellä selän takaa.

Puolustetaan kuten opeteltiin ja takaisin pyörähtäessä otetaan saman puolen kädestä hihasta kiinni ja toisella kädellä vedä hauiksesta kättä vatsan yli. Käden puoleinen jalka lantiolla ja sillä ponnistetaan kulmaa samalla, kun heität toisen jalan vastustajan käden yli olkapäälle. Kulmaa pitää olla niin, että sääriluu on hartioiden suuntaisesti. Lukitse triangeli heittämällä lantiolla ollut jalka nilkan yli. Ota päästä kiinni ja nosta lantiota kiristääksesi triangelin.

2. Sama aloitus, mutta kaveri nostaa päätä ylös triangeli puolustuksena - heitetään jalka pään yli ja otetaan armbar.

Painit Guardista.

1. Valkovöinen juuri aloittanut nuori kaveri. Menin guardiin ja kaveri roikkuin vimmatusti suljetussa guardissa ja en millään saanut sitä auki, kun en viitsinyt käyttää kokoylivoimaani. Siinä yrittäessäni meinasin vielä jäädä kyynerlukkoonkin. Lopuksi menin häröllä pyörähdyksellä "ala jesse" ohi ja istahdin kaverin kamanpäälle ja siitä kellahdin huonossa tasapainossa selälleni. Kaveri sai swiippipisteet. Ei aina hyvin mee.... :)

2. Sininen neljä natsaa. Kaveri käveli minun yli ylivoimaisella tekniikalla. Tyynen rauhallisesti avasi guardinin ja tuli ohi. Ei auttamut rubberguarditkaan... höh. Vasta viimeisellä minuutilla, kun tajusin lähteä ohittamaan pystystä pääsin ohi.

3. Sinivöinen. Aika tasaista. Könyttiin 5 minuuttia ja se pääsi kerran ohi vaihdettiin ja pääsin kaksi kertaa jo halfguardiin ja lopuksi ohi. Pidin guardia, sain melkein triangelin, kaveri puolusti, vaihdoin omoplataan .... aika loppui.

4. Miisa. Pidin guardia ja otettiin lähinna tekniikka drillinä...

tiistai 17. kesäkuuta 2008

#113 BJJ - Jesse

Lämmiteltiin nallepiiriä lönkyttelemällä ja sitten tehtiin eri suuntiin ukemeita.

Tekniikkaa:

Lonkkaheitto - vasemmalla kädelle hihasta kyynerpään kohdalta kiinni ja toisella kädellä kainalon alta vyöstä apinaotteella kiinni. Jalat ottavat "neliötanssi" liikkeet ja painoa pudotetaan alas samalla kuin lantio työnnetään vähän "yli" vastustajan keskilinjan. Vastustaja heitetään lonkan yli pyörähtämällä ja nostamalla jaloilla.

Jokuheitto - Melkein sama kuin edellinen, mutta paino on etujalalla ja takajalka "pyyhkäisee" kaverin nurin.

Niskalenkistä vapautumisia:

1. Heiluta jalkoja ja nykäise kyynerpää "sisään". Työnnä ylemmällä kädellä kaverin naamasta ja siirrä lantiota ulos niin, että pääset kääntymään polvilleen. Ota selkä.

2. Ota cable grip kaverin ympäriltä ja koukkaa jalalla hookki sisään. Lähe vetämään yläkropalla kaveria päälle ja sitten katkaravuta alakroppa toisen alle ja pyöräytä vastustaja yli ja ota sivusidonta.

3. Työnnä naamasta ja nosta toisen pää ylös ja nappaa jalalla pään yli työnnä jalalla kaveri selälleen.

Painit:

Jocke: Jocke veti heti alusta hienon saksi-sweepin ja sitten olin alla. Pakenin mountista ja pääsin lopuksi päälle ja sitten ähellettiin. Eli aikalailla samaan tyyliin kuin aina Jocken kanssa. Kivaa, mutta pitää alkaa aktiivisemmin kokeilemaan juttuja, koska nyt tunnemme jo toisten pelin niin hyvin.

Jesse: Jesse näytti sinisen ja purppuran eron ja sain tosissani juosta karkuun - en päässyt ja jäin kimuraan ja kyynerlukkoon. Hetken sain pidettyä avointa guardia, mutta minulta puuttuu vielä hyökkäykset avoimesta guardista - eli swiippeihin pitää keskittyä viimeistään syksyllä.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Combat Hapkido Vyökoe - Vihreä

Vyökoe alkoi klo 12 ja ensimmäiseksi käytiin läpi kaatumisia avustajien mätkiessä kupoliin pistareilla, että suojaisimme päätämme. Kun oli kaatuiltu joka suuntaan rullaamalla ja ilman, mentiin lyöntitekniikkaan. Otettiin hyvä aika varjonyrkkeilyä ja käytiin läpi suorat, koukut, avokämmenellä lyönnit, kyynerpäälyönnit, vasaralyönnit, kyynervarrella lyönnit ja lopuksi polvi-, etu-, sivu- ja kiertopotkut.

Tämän jälkeen suorat ja koukut pistareihin ja sitten potkut potkutyynyihin reippaalla tahdilla. Tässä vaiheessa alkoi jo happi loppumaan ensimmäisen kerran.

Seuraavaksi oli vuorossa itsepuolustustekniikat, eli erilaisista tartunnoista lukottamisia ja alasvientejä. Käytiin läpi hyvä katselmus kaikista tekniikoista valko-, kelta-, oranssi- ja vihreän vyön tekniikoista. mm. kuristuksista irtaantumiset edesta ja takaan, ranneotteista käsipuukko, kainalolukko, s-lukko, hanhenkaula, judolukko jne. kraiveliotteesta, s-lukko ja pari muuta tekniikkaa. jne.

Lopuksi otettiin sparria ilman suoria potkuja jalkoihin, ei kyynerpää tai polvipotkuja (höh), ja niskaan tai selkään ei lyöntejä. Nivusiin sai päästellä kevyesti... :o Parinani oli 100kiloinen Dimitri, joka treenaa myös nyrkkeilyä, joten en ihan pitkään pysynyt kyydissä ja totesin, että kukaan ei kieltänt alasvientejä, joten shoottasin etujalkaan ja vein yhdestä jalasta tonttiin. Ilkka nosti samantien ylös ja sitten loppuikin erä.

Toisessa erässä alasviennit oli erikseen vielä sallittu, mutta päätin olla pystyssä, kun parina oli saman kokoinen kaveri. Otin alusta thai-clintsin, mutta sitten muistin että polvia ei saanut käyttää, joten pidin niskan takaa kiinni ja tarjosin toisella kädellä uppareita ja lyhyttä koukkua. Sitten päästi irti, kun se oli aika tylyttävää ja piiputtaminen oli lähellä. Kädet olivat aivan finaalissa ja suojaus pääsi laskemaan ja otin kolme hyvää koukkua päähäni peräkkäin niin, että polvet notkuivat. Sitten loppuikin erä.

Totesin, että päärynäpallona oleminen ei ole kivaa ja päätin keskittyä taas alasvienteihin. Annoin vähän aikaa jabeja vasemmalla ja ajoitin kaveria. Sitten vein alas taas etujalasta. Maahan ei saanut jäädä nyrkkeilyhanskat kädessä nyhjäämään, joten nousimme ylös. Seuraavaksi yritin head and arm-heittoa, mutta viereinen pari tuli eteen ja keskeytin heiton. Lopuksi menin sisään lyönneillä ja kaveri työnsi päänsä syliini ja nappasin giljotiinin ja hyppäsin jalat guardiin. Tap tap... :D

Viimeinen erä taas Dimitriä vastaan ja nyt alkoi tulla pystyssä pataan oikein tunteella. Vein kerran jalasta alas, toisen kerran head and arm-heitolla ja sitten Dimitri päätti vastata alasvientiin, jonka aikana pääni osui Dimitrin nenään joka rusahti ilkeästi ja tuli punainen nuha. Erä loppuikin heti tämän jälkeen ja samalla koko vyökoe.

Sain vyön ja kehuja tuli lyönti ja potkutekniikasta, mutta lukot olivat ruosteessa. Teknisesti menivät ihan vihreälle vyölle riittävällä tavalla, mutta toteutuksen vauhti oli sellainen opetteluvauhti, josta näki että toistoja puuttuu...

Oli rankkaa ja kivaa ja vieltäkin on ihan hakattu olo... :D

torstai 12. kesäkuuta 2008

#112 BJJ - Timo

Lämmiteltiin piirillä ja tekemällä räjähtäviä punnerruksia yms. Minä en paljoa räjähdellyt, koska tunnun oman ruhoni joka räjähtää jos yrittää räjähtää ilman, että kaikki paikat on kunnolla lämpimiä ja sitten ei enää rähähdellä vähään aikaan. Eli räjähtelin varovasti ja muistelin niitä aikoja, kun vielä pystyi räjähtämään kylmiltään... :D Nojoo.. itsesäälissä kieriminen loppuu nyt ja itse harjoutukseen. 

Tekniikkana oli Butter... eikun hookguardia:

1. Kainalon alta selästä tai vyöstä kiinni ja siirretään lantiota sivuun. Toisella kädellä toisesta kädestä kiinni ja lähdetään kaatumaan kyljelleen taakse ja nostetaan kooukkaavaa jalkaa. Kun vastustaja on "lakipisteessä" pyörähdetään sivulle ja siitä sivusidontaan.

2. Vastusta ja ottaa polven päältä kiinni. Kädestä kiinni ja sitten työnnetään käsi jalkojen väliin ja siiten sama swiippi. 

3. Vastustaja puolustaa nostamalla jalan ylös. "vaihdetaan puolta" ja swiipataan toisella jalalla.

Painit: 

Jocke: Perus pyörimistä, kumpikin oli vuorotellen päällä. Jocke puolusti mouttia nyt paljon "vihaisemmin" ja en saanut pidettyä sitä.

Mikael: Mikael tuttuun tapaansa kuristi minut heti lähdöstä jollain youtube-kuristuksella mitä en ollut ennen kokenut. Suoraan lähdöstä ottin kauluksesta kiinni. Pyöräytti käden pään ympäri ja kiristi. Tarkemmin ajateltuna Marko on tainut kerran kuristaa minut samalla. Aloitettiin uudestaan - Mikael lähti ohi. Otin halfguardin, lockdown, whipup, pääsin polvilleen ja siitä single leg takedown ja sivusidontaan. Siitä mounttiin, Pidin vähän aikaa ja en saanut ezekieliä, nousin "ylämounttiin" ja hain käsilukkoa, mutta Mikael swiippasi ja pääsi sivusidontaan. Puolustin vähän aikaa ja pääsin polvilleni ja aika loppui.

Timo: Jäin aika alussa hienoon Amerikanaan jalalla guardista. Sitten pääsin parikertaa halguardiin päältä, mutta Timo ei päästänyt pidemmällä ja lopulta siippasi tunnilla opitulla 2. swiipillä ja sitten kuristi minut takaa/sivulta.  Aloitettiin uudestaan ja timo meni ohi. Olin alla, mutta sitten muistin eilen katsomani Roy Harrisin Seminaarin, missä käytiin open guardia läpi ja kadellä työntämisen periaatetta. Tuntui vähän tylyltä työnnellä toista naamasta sivuun, kun oli tulossa ohi, mutta hemmetin tehokkaalta. Pääsin kaksi kertaa jaloilleni, kun Timo oli jo jalkojen ohi ja ilma naamasta työntämistä Timo olisi varmasti tullut ohi. Tuota pitää tutkia lisää. Jos Timo satut lukemaan tätä, niin voitko kommentoida tuota päästä työntämistä ja sen tehokkuutta/vaaroja. 

Sininen vyö: Olin ihan finaalissa ja tästä on turha paljoa kirjoitella. Taputin kaksi kertaa ja pääsin kerran guardista ohi... ja sitten loppui virta totaalisesti...

Se sinivöinen: Olin ihan 

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

maanantai 9. kesäkuuta 2008

#111 Perustekniikka 17 - Jesse

Olen pudonnut reissun takia luvuista monesko perustekniikkatunti mikäkin on. Pitää selvittää tällä viikolla.

Lämmittelyt: Lämmiteltiin tekemällä monta erilaista single leg alasvienti variaatiota ja yksi puolustus.

Tekniikka:

1. Pakeneminen NorthSouth asennosta. Ota vyöstä kiinni ja heiluta jalkoja niin, että vastustajan pää tulee jommalle kummalle puolelle vatsaasi. Sitten tee "ukemia" taaksepäin, niin että saat toisen hookin sisään. Käytä kättä tukena ja kiipeä selkään.

2. Sama, mutta pyöräytetäänkin syliin.

Painit: 8 minuuttia Jocke.

Pääsin sivusidontaan alotuksesta ja siitä mounttiin. sain pidettyä mounttia hyvin. Jocke sai swiipattua minut alle ja pääsi sivusidontaan ja mounttiin. Sain sillattua halfguardiin ja siitä lockdownin kiinni ja sweepettua Jocken pois päältäni, mutta en ehtinyt itse päälle, joten käännyin kilppariin. Jocke tuli selkään, mutta ei ehtinyt laittaa hookkeja, kun kippasin hänet yli ja pääsin sivusidontaan. Siirryin mounttiin ja pidin sitä, kunnes sain käsitriangelin, jonka kiristin hypäämällä sivusidontaan...tap tap. Jatkettiin ja vedin alusta guardiin ja siitä rubberguardiin, joka piti todella hyvin. Aloin virittämään omoplataa, mutta ei ollut tilaa, joten vaihdoin kyynerlukkoon, jota Jocke puolusti hyvin.... aika loppui.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

#110 Perustekniikka 15 - Timo

Alkulämmittelynä peruspyörittelyä ja sitten painia. Oli kiva painia pitkästä aikaa vähän aikaa sitten aloittaneen kanssa, kun pystyi tekemeen mitä halusi. Siirryin positiosta toiseen ja neuvoin kaveria miten paetaan mountista ja päädyin alle. Swiippasin ja neuvoin ohitusta, päästin mounttiin annoin lopettaa jne. Kivaa kevyttä pyörimistä.

Tekniikkana käytiin guardiin "vetämistä".

1. Kyynernertaipeesta ja kauluksesta (ylhäältä, jotta ei tule rannelukkoa) kiinni. Kyynerpäästä pitävän käden puoleleinen jalka ensin ylös ja sitten toinen jalka hyppää guardiin. Pää katsoo taakse, jotta saadaan kaveri mukaan alas. Sitten jalat kiipeävät ylemmäs ja jalka siirretään pään yli ja napata kyynerlukko.

2. Sama alku, mutta tehdään "hessuhopo". Pidä guardi kiinni ja mutta pudota lantio vastustajan jalkojen väliin ja purista polvet yhteen. Ota jaloista kiinni ja sweeppaa vastustaja selälleen. Jos vastusta ojentaa käden estääkseen mounttiin tulemista, ota kädestä kiinnin ja työnnä lantio kainaloon, heitä jalka pään yli ja ota kyynerlukko.

3. Sama alku ja lopetus, mutta sweeppi tehdään vain toiselle puolelle. tempaise jalasta sisäpuolelta kiinni ja samalla väännä lantiolla samaan suuntaan. Toinen käsi työntää korvan vierestä "vauhtia".

Painit Jessen kanssa pystystä 10minuuttia. Jesse pyörittiin teknistä painia ja tehtiin paljon. Jesse lopetti minut kerran kiertävällä kyynerlukolla ja pääsi lopussa selkään, kun hyppäsin syliin.. :D

tiistai 3. kesäkuuta 2008

#109 Las Vegas - Raakateksti HIPKO-lehteen.


HIPKO:n BJJ-harrastaja "työmatkalla".
Viime helmikuussa sain töissä sähköpostin, jossa esimieheni kysyin olisiko minun mahdollista lähteä viikoksi Las Vegasiin asiakastilaisuuteen suomalaisille asiakkaille isännäksi. Olin jo aikaisemmin käynyt Las Vegasissa työasioissa muutamaan kertaan ja "synnin pääkaupunki" ei gaziljoonine neon 
valoineen kuulunut lempilomakohteisiini. Nyt meillä olisi vielä vajaa parikymmentä asiakasta paimennettavana, joten luvassa olisi aika työntäyteinen viikko.

Tuijotettuani päivämäärää hetken aikaa tajusin, että UFC84 on samana viikonloppuna. Tälläistä mahdollisuutta, ei todennäköisesti tule eteen kovin montaa kertaa elämässä, joten klikkasin itseni UFC:n verkkosivuille ja totesin että lippujakin löytyy. Asia oli sillä selvä. Kristian lähtisi Las Vegasiin "työmatkalle".

Las Vegasissa olisi siis viikko aikaa ja itse tapahtuma olisi lauantaina, joten päätin kysellä JiuJitsuForum-keskustelualueella mahdollisuudesta treenata Brasilian JiuJitsua Las Vegasissa. Sain jo saman päivän aikana vastauksen paikalliselta Eric Voganilta, että olisin tervetullut Machado Brazilian JiuJitsu Academy:lle treenaamaan Amilcar "Mica" Cipilin johdolla. Samalla sain kuulla, että Suomessakin käynyt avoimen sarjan Abu-Dhabi Submission Wrestling World Championships-kilpailun vuoden 2007 maailman mestari Robert Drysdale pitäisi kolmen tunnin BJJ-seminaarin UFC-päivän aamuna. Las Vegasin reissu näytti koko ajan vain paremmalta.

Toukokuun alussa sitten pakkasin työvaateiden kaveriksi matkalaukkuun hammassuojat, JiuJitsu-pukuni ja muut harjoitteluvarusteeni. Kevään aikana matkasuunnitelman alkuun oli lisätty vielä viikko Frankfurtissa Saksassa koulutuksessa, jonka käytin hyväksi harjoittelemalla Alliance BJJ Frankfu
rtin salilla. Selvittelin mahdollisuutta harjoitella Saksassa ja salin pääopettaja Darius Saniee-Gomi vastasi nopeasti sähköpostiini: "As a fellow Alliance Member and a student of Lucio Linhares you are allways welcome."

Koulutuspäivän jälkeen saavuin Alliance Frankfurtin salille, joka on noin puolitoista kertaa Metsälän salin kokoinen ja osana kuntosalia. Darius oli vastassa ja kertoi, että klo viiden treeneihin ei todennäköisesti tule kovin montaa harjoittelijaa. Kun harjoitukset alkoivat, paikalla oli minun lisäksi kaksi purppuravyötä ja muutama valkovöinen. Itse harjoitus oli saman tyylinen mihin olin HIPKO:ssa tottunut. Aluksi lämmiteltiin Alex Monsalven leiriltä tutuilla alkulämmittelyillä, joten paikat eivät ainakaan olleet enää kylmät, kun siirryimme tekniikkaan.

Tekniikkana harjoittelimme erilaisia hyökkäyksiä selästä mm. kellokuristuksen eri variaatioita. Painit jännittivät minua jo ennen salille menemistä. Olinhan vasta muutamaa viikkoa aikaisemmin saanut Luciolta sinisen vyön ja vastassa oli muutama purppuravyö, joiden muutamat natsat
kin olivat aika vanhan ja kuluneen näköisiä. Painin ensin noin 10-15 kiloa painavamman purppuravöisen kanssa. Kaveri otti aika rauhallisesti, mutta selvästi painissa oli näyttämisen maku. Olin koko 10 minuuttia täydessä puolustusmoodissa ja en saanut hetkeäkään tilaa käynnistää omaa peliäni. Kaverin paini oli huomattavasti hyökkäävämpää mihin olin tottunut ja joka välistä haettiin lopetuksia paremman positionkin kustannuksella. Taputin erän aikana kolme kertaa. Seuraavaksi painin Dariuksen kanssa, joka kertomansa oli ensimmäisen kerran tutustunut BJJ:n 90-luvun lopulla Kaliforniassa, kun oli asunut Gracien perheen naapurissa ja treenasi muutaman kerran Roycen kanssa autotallissa. Painissa Darius otti hyvin huomioon vastustajan ja antoi juri sopivasti vastusta ja tilaa, niin että paini pysyi haastavana. Harjoitukset salilla olivat todella hyviä ja vähän jopa harmitti, että piti niin nopeasti pakata kamppeet ja suunnata kohti Las Vegasia.

Matkustin lähes vuorokauden ja saavuin vihdoin Las Vegasin lentokentälle. Kaupungin epätodellisuus ei mahdu tajuntaan vaikka olinkin käynyt kaupungissa jo useamman kerran. Taksi lähti viemään kohti Hotellia ja miljoonat neonvalot valaisivat autiomaata. Ajoimme läpi Las Vegas Stripin ja sain taas nähdä 10 minuutissa Egyptin pyramidit, vapauden patsaan, Eiffel-tornin, Venetsian, Rooman Colosseumin loistossaan ja äärettömän määrän turisteja kävelemässä kasinolta toiseen kaupungissa joka ei nuku koskaan. Itse olin matkustanut koko vuorokauden, joten toimin vastoin kaupungin periaatteita ja painuin hotellihuoneeseen, vedin verhot kiinni ja nukahdin noin minuutissa.

Alkuviikko meni tehdessä ympäripyöreitä päiviä treenaamisen rajoittuessa lyhyisiin hotellin kuntosalilla käynteihin. Tiistain lounas tunnilla hyppäsin taksiin ja päätin käydä tarkistamassa muutaman kilometrin päässä olevan On The Mat - kamppailuvarustekaupan. Euron vahvuus dollariin nähden helpotti ostopäätöksiä ja laukkuun meni kaksi Lucky Gi:tä, joissa Las Vegasiin sopivasti brodeerattuna ässä hihaan ja muita hauskoja yksityiskohtia. Toinen siis itselle ja toinen tilattuna tuliaisena kotisuomeen. Olo oli kuin karkkikaupassa, joten pojalle piti napa Gracie Jiu Jitsu t. paita, hammassuojia yms. kaikki oli halpaa kuin saippua, verrattuna euroopan hintoihin.
Vihdoin keskiviikkona aikataulu antoi myöten niin, että pystyin lähteä kohti Team Mica:n BJJ salia. Asiakkaissamme oli yllätykseksi yksi pitkän linjan Judo harrastaja joka päätti lähteä mukaan. Lainasin hänelle vanhaa pukuani ja päätin korkata uuden pukuni Las Vegasissa. Hyppäsimme taksiin puvut muovipusseissa ja lähdimme kohti treenisalia. Taksilla oli hieman vaikeuksia löytää paikkaa ja aloimme jo huolestua ehdimmekö koko harjoituksiin, kunnes kulman takaa ilmestyi iso Team Mica logo. Kello oli viittä vaille harjoituksen alku, joten maksoimme vauhdilla taksin ja juoksimme salille.

Allekirjoitettuamme vastuuvapauslomakkeet ja maksettuamme kertakorvauksen treeneistä kipaisimme pukuhuoneeseen, jossa huomasimme että lainaamani puku oli jäänyt taksiin. Kaverini otti hommakseen soitella taksiyhtiöön ja selvittää saisiko pukua takaisin ja minä menin treenaamaan. Lämmittelyt ovat todennäköiset universaalista, koska vedimme universaalistandardinallepiiriä kädet heiluen viisitoista minuuttia ja sitten aloitimme tekniikan.

Opettajana oli itse Amilcar "Mica" Cipili ja kävimme läpi butterfly-guardin ohituksia. Opetus oli erittäin hyvää ja yksityiskohtaista ja vedettiin paksulla brasilian-aksentilla. Eric, jonka olin tavannut virtuaalisesti Jiu Jitsu Forumilla oli parini ja Amerikkalaisella kohteliaisuudella teki aluksi ylivarovaisesti kunnes huomasi, että tässä voi harjoitella ihan kunnolla. Tekniikan jälkeen oli loppupainien aika ja Mica osoitti minulle pariksi mustavöisen lihasmöhkäleen. Kaveri otti todella hienosti antaen juuri sopivasti vastusta ja painiminen oli erittäin kivaa. Seuraavan erän otin sinivöistä Ericiä vastaan ja huomasin heti lähdöstä, että taas mennään näyttämisen maku suussa. Paini meni ihan OK, kunnes lopussa jäin yllättävään nilkkalukkoon joita emme pahemmin suomessa olleet harjoitelleet. Tunnin aikana kadonnut pukukin oli palannut taksilla, joten olimme valmiita lähtemään takaisin Las Vegasin humuun ja työn pariin.

Lauantai saapui viimein ja lähdin suunnistamaan kohti Xtreme Couture salia, jossa Robert Drysdalen seminaari pidettäisiin. Tällä kertaa taksi löysi paikan nopeasti ja olin hyvissä ajoin salilla. Rekisteröinnissä oli hieman ruuhkaa, joten aloin keskustella vieressäni seisovan kaverin kassa. Kävi ilmi, että hän oli Kanadalainen ratsupoliisi Ron Ferguson (punainen takki ja kaikki) ja oli tullut Las Vegasiin katsomaan UFC:tä. Päätimme olla pareja itse harjoituksessa. 

Saimme vihdoin rekisteröidyttyä ja pääsimme syvemmälle salille. Entinen UFC:n raskaan sarjan maailman mestari Randy Couture oli todella panostanut saliinsa. Harjoittelualuulle oli mahdutettu, kunto sali, täysikokoinen häkki, kehä ja todella iso tatami, jossa pitkä rivi erilaisia nyrkkeilysäkkejä.

Robert Drysdale tuli paikalle ja ohjasi porukan matolle, jossa aloitimme harjoitukset. Lämmittelyssä meinasi mennä niska nurin, kun ensin huomasin että kehässä sparraa Tyson Griffin ja hetkeä myöhemmin häkissä sparraa itse Randy Couture. Tekniikka osuuden alkaessa ei enää ollut keskittymisongelmia. Robertin opetus oli todella tarkkaa ja havainnollisti ja kävimme läpi sivusidonnasta käsilukkoja, sekä north/south-asennosta lähtevän kuristuksen. Ratsupoliisiparini oli hetkittäin hieman hukassa ja sain harjoitella perusteiden opettamista samalla, kun kävimme tekniikoita läpi. Tekniikkaosuuden jälkeen pidimme vartin tauon ja kunnon turistina juoksin k
amera kourassa taukoa pitävän Randy Couturen luo (KUVA). Randy hallitsi asiakaspalvelun ja oli erittäin ystävällinen ja hetken juteltuamme asettui "kaverikuvaan" kanssani. 45-vuotias raskaan sarjan maailman mestari on allut minulle neljääkymmentä vuotta lähestyvälle harrastajalle hyvä esimerkki, siitä että fyysinen- ja kalenteri-ikä ovat kaksi eri asiaa ja itsestään huolta pitämällä (lue: astanga jooga) pystyy nelikymppisenäkin vielä nuorempien kyydissä.

Tauon jälkeen alkoivat loppupainit joita kesti seuraavan tunnin Pääsin (kiilasin) ensimmäiseksi Robertia vastaan. jonka kanssa kestin muutaman minuutin ja sitten jouduin swiipatuksi ja johonkin häröön kuristukseen. Alkuviikon tappion matolla unohtuivat, kun sain vihdoin pelini käyntiin matolla. Seuraavista viidestä ottelusta voitin kaksi triangelilla ja yhden giljotiinillä. Yhden hävisin massiiviseen Rampage-Jackson tyyppiseen slamiin ja viimeisessä loppui aika.


Mieleen jäävin oli jättiläis-kaveri jonka kädet olivat kaksi kertaa jalkojeni paksuiset, jonka sain hetken pyörimisen jälkeen lopetettua triangeli-kuristuksella (KUVA) - seuraavassa erässä hän tosin maksoi takaisin jo edellä mainitulla Rampage-slamillä. Seminaari loppui ja hetken juteltuamme harjoittelijoiden ja opettajien kanssa hyppäsimme taksiin hotellia kohti valmistautuakseni illan UFC-tapahtumaan.

Suihkussa käytyäni vedin Team Mica JiuJitsu T-paidan päälle ja lähdin kävelemään kohti MGM Grand hotellia, jossa itse tapahtuma pidettäisiin. Asuin itse Luxor Hotellissa josta on mahdollisuus kävellä Excalibut ja NewYork kasinohotellien läpi MGM-Grandiin. Mitä lähemmäs MGM Areenaa pääsin, sitä suuremmalla osalla ympärilläni olevista ihmisistä oli UFC tai jokin vapaaotteluun liittyvä T-paita päällä. Silmiin pistävinpänä porukkana oli BJ Penn Team Hawaii T-paitoihin sunnustauneet havaijilaiset naiset kauniit aidot Lei-kukkaseppeleet kauloissaan ja orkideat hiuksissaan. BJJ-paitani aiheutti yllättäen paljon keskustelua ja sainkin kertoa BJJ:stä noin viidelle vastaan tulleelle kisaturistille.

Saavuin vihdoin MGM Arenalle ja hetken panikoituani löysin ihmismeren keskeltä kioskin, mistä saisin noutaa internetin kautta ostamani pääsylipun. Lippu kourassa aloin jonottamaan pääsyä itse kisa-alueelle ja vaikka ihmisiä oli todella paljon järjestelyt pelasit käsittämättömän hyvin. Jono liikkui hyvää vauhtia ja lipun tarkastajia ja asiakaspalvelijoita riitti opastamaan ihmiset omille paikoilleen. Istahdin penkilleni ja totesin heti alkuunsa, että kaksi minun nenän edessä istuu The Ultimate Figher 1:sen voittaja Diego "Nightmare" Sanchez tyttöystävänsä kanssa. Olin jo menossa kamerakourassa turistikuvaa ottamaan, kun huomasin että penkin vieressä oli noin 10 muutakin kamerat kourassa. Päätin armahtaa kaveria ja näppäsin vain pari kuvaa omalta penkiltäni ja sitten sammuivat valot ja videotauluille rävähti tutun musiikin saattelemana TV:stä tuttu gladiaattori intro.

Noin 15 metriä minun edessä kehän vierellä Joe Rogan ja Mike Goldberg selostivat kameralle UFC:n Livenä ympäri maailmaan näkyvälle lähetykselle. Isoilta näytöiltä esitettiin ensimmäisen ottelut taustatietoja ja ottelijoiden haastatteluja ja sitten ensimmäinen ottelijan musiikki alkoi soimaan. Tunnelma nousi heti kattoon ihmisten huutaessa kurkku suorana ja minä ihmettelin enemmän koko tapahtumaa, kuin ensimmäisten ottelijoiden marssia kahdeksankulmaisen häkin sisään. Bruce Buffer kuulututti tuttuun tapaansa ottelun sisään ja oloni oli aika epätodellinen. Tässä minä istuin keskellä kaikkea sitä mitä olin niin monta kertaa katsonut pieneltä tietokoneruudulta UFC:n Online palvelun kautta. Ottelu alkoi ja alle minuutissa UFC dybyyttinsä tehnyt Shane Carvin osuu oikealla suorallaan pudottaa vastustajansa mattoon. Hetken ground and pound kinkereiden jälkeen ottelu on ohi ja Shane voittaa teknisellä tyrmäyksellä.

En ehtinyt edes hengähtää, kun ohjelma jo jatkui. Videotauluilta pauhasi seuraavien ottelijoiden haastattelut ja häkki putsattiin nopeasti seuraavaa ottelua varten. Seurasi muutama viihdyttävä ottelu minulle tuntemattomien ottelijoiden kesken ja sitten kehään astui mielenkiinnolla odottamani Jon "War Machine" Koppenhaver, joko tuli tutuksi myös The Ultimate Fighter sarjan kautta. Vastassa oli japanilainen Judoka Yoshiyuki Yoshida, joka ei antanut tosi-TV tähdelle mitään mahdollisuutta. Heti alusta Jon lähti kokemattomuuttaan pystypainimaan judokan kanssa ja lopputulos oli helppo arvata. Yoshida heitti War Machinen mattoon ja lopetti ottelun anaconda-kuristuksella. Jon ei taputanut ja meni hetken aikaa, kun kaveria heräteltiin häkissä.

Illan mieleenpainuvimman ottelun BJJ-harrastajalle tarjosivat UFC-debyyttiään tekevä Brasilianlainen BJJ musta vyö Rousimar Palhares ja Ivan Salaverry. Ottelu oli kuin Jiu Jitsu klinikka. Rousimar vei Ivanin mattoon hienolla alasviennillä heti erän alussa ja pääsi heti sivusidontaan. Loppu meni kuin Jiu Jitsun oppikirjasta. Siirtyminen mounttiin, vähän ground and poundia, Ivan kääntää selän, haetaan RNC-kuristusta, Ivan puolustaa ja lopetetaan ottelu kyynerlukolla selästä. Hurrasin seisoaltaan katsomossa. Ottelut jatkuivat ja ilta eteni ilman suvantokohtia järjestelyjen ollessa lähes täydelliset.

Huntington Beach Bad Boy Tito Ortiz otti viimeisen UFC ottelunsa, ennen siirtymistään vapaaksi agentiksi, Lyoto Machidaa vastaan. Ottelu oli aika puuduttava Titon ajaessa Lyotoa takaa ympäri häkkiä ja Lyoton napsiessa pisteitä nopeille tekniikoillaan. Machida voitti lopuksi aivan pisteillä ja Tito piti viimeisen puheensa UFC-häkissä yleisön hurratessa.

Toinen odottamistani otteluista Pride veteraani Wanderlei "the Axe Murderer" Silva vastaan Keith "the Dean of Mean" Jardine oli ohi ennen kuin se ehti alkaakaan. Kolmen tappio putkesta selkä seinää vastaan otellun Silva oli taas oma itsensä ja ei antanut Jardinelle mitään mahdollisuutta. Takakäden suora pudotti Jardinen polvilleen ja siitä nälkäinen Axe Murderer antoi käsiensä puhua. Tuomari keskeytti ottelun ja Dean of Mean makasi maassa silmien pyöriessä päässä. Silvakin näytti huolestuneelta mennessään tarkistamaan vastutajana vointia parin kunnia kierroksen jälkeen. Keith nousi lopulta ylös ja yleisö ulvoi suosiotaan Silvan paluulle.

Illan pääottelu Sean "the Muscle Shark" Sherk ja Brasilialaisen Jiu jitsu ihmemies BJ "the prodigy" Penn, joka aikoinaan sai BJJ mustan vyönsä kolmessa vuodessa ja voitti samana vuonna Brasiliassa maailman mestaruuden Mundialsseissa ansaiten näin The Prodigy lempinimensä. Ottelun edeltäneet tapahtumat olivat nostaneet tämän ehkä vuoden odotetuimmaksi otteluksi. Shean Sherk oli menettänyt mestaruus vyönsä vuotta aiemmin steroidi-kohun vuoksi. Sherk oli antanut doping-testeissä positiivisen tuloksen josta oli rangaistuksen pitkä kilpailukielto. Testiolosuhteissa oli kuitenkin ollut niin paljon epäselvyyksiä ja Sherk väittää edelleenkin kiven kovaa, että ei ole ikinä mitään ottanut. Selvän näytön puuttuessa Sherk lopulta menetti vain tittelinsä ja sain kuuden kuukauden kilpailukiellon. BJ Penn voitti mestaruuden vapaasta vyöstä ja on siitä lähtien haukkunut Sherkiä steroideja käyttäväksi huijariksi. Ottelun alla oli siis aika sähköinen tunnelma.

Itse ottelu oli yllättävä. Sean Sherk on tunnettu terrierimäisistä alasvienneistään ja erittäin agressiivisestä painistaan ja BJ-Penniä pidetään vapaaottelumaailman yhtenä parhaista BJJ-taitajista. Tästä syystä yleisö oli yllättynyt, kun koko ottelu käytiin pystyssä ja näytti lähinnä nyrkkeily ottelulta. Tunnelma oli kuitenkin katossa yleisön hurratessa biiijei biijei. Erä erältä Sherk ja Penn takoivat toisiaan pystystä, BJ:n murentaen Sherkin puolustusta puhtaalla ja tarkalla nyrkkeilytekniikallaan. Kolmannen erän lopussa BJ Penn osui hyvin suorallaan ja Sherk lensi taaksepäin ja ponnahti häkin seinästä suoraan BJ:n polvipotkuun. Sherk putosi polvilleen ja BJ Penn aloitti raivokkaan takomisen. Erän loppua tarkoittava kello soi ja hetken vaikutti, että Sherk olisi ollut "Saved by the Bell", mutta Sherk ei pystynyt enää jatkamaan ja tuomari keskeytti ottelun.

Ottelun jälkeen kaikki vihamielisyydet oli taas unohdettu ja Penn heitti ilmaan mahdollisuuden nousta painoluokassa haastamaan GSP:n, johon hallillinen vapaaottelufaneja vastasi huutomyrskyllä. Illan ottelut olivat ohi ja vähitellen väki alkoi valua ulos itse areenalta. Annoin suurimman osan ihmisistä lähteä ja nojailin tyytyväisenä penkkiini imien vielä viimeisiä tunnelmia tyhjentyvästä hallista katsellen, kun Dana White esitteli VIP vieraille häkkiä. Lähdin kävelemään kohti ulos käyntiä, kun MGM areenalla vastaan tuli raskaan sarjan maailman mestari Antonio ”Minotauro” Nogueira ryhmänsä kanssa. Ojensin typertyneenä kättäni ja Minotauro kohteliaasti kätteliminua ja suostui vielä parikuvaankin. Aulassa kävellessäni totesin, että suurin osa tapahtumassa olleista UFC-ottelijoista oli yleisön seassa antamassa nimikirjoituksia ja tapaamassa faneja. Bongasin loppuillan aikana vielä useita The Ultimate Fighter Tosi-TV:stä tuttuja kasvoja, Chuck ”the Ice Man” Liddel:n, Jens ”The Little Evil” Pulverin, UFC veteraanin Evan Tannerin. Olo oli kuin teini-ikäisenä rock konsertissa. Lopulta väki alkoi harveta ja ilta oli kohdaltani ohi. Osa yleisöstä jatkoi Vegasin yökerhoihin, joissa illan jatkot pidettäisiin. Minulla olisi lento kuudelta aamulla, eli ehtisin nukkua noin neljä tuntia ennen lähtöä.
Pakkailin hotellilla laukkujani muistellen illan tapahtumia tyytyväisenä. Kamerallani oli läjä kuvia, joiden avulla olisi helppo palata illan tapahtumiin. Koko reissu oli ollut todella hieno kokemus ja suosittelenkin kaikille, jotka taistelulajeja harrastavat ottamaan selvää työmatkakohteittensa tarjonnasta. Tylsistä työmatkoista tulee näin unohtumattomia kokemuksia. Tällä reissulla olivat ”planeetat oikeassa asennossa.” Alliance Frankfurt ja Darius, Mica Academy ja Eric Vogan, Xtreme Couture, Robert Drysdale seminaari ja Kanadan Ratsupoliisi Ferguson, UFC 84, Eric Vogan ja kaikki muut tapaamani ihmiset. Käsittämättömän hieno reissu.


UFC:n Historiaa:

TÄMÄ "HISTORIA OSUUS" VOI OLLA TÄSSÄ TAI ERILLISESSÄ - UCF HISTORIA LAATIKKOSSA:
Maailman suurin vapaaottelujärjestö UFC pitää päämajaansa Las Vegasissa ja järjestää Ultimate Fighting Championship-kilpailuja ympäri maailmaa lähes joka kuukausi. Tapahtumissa on katsojia kymmeniä tuhansia ja TV:n kautta sitä seuraavat miljoonat ihmiset. Tie tämän he
tken nopeiten suosiotaan kasvattavaksi kamppailu-urheiluksi ei ole ollut helppo.

Vapaaottelun historia ulottuu pitkälle antiikin Kreikan Pankration otteluihin, mutta UFC:n ensiaskeleet otettiin 90-luvulla. Kaikki alkoi, kun Art Davie näki videon nimeltä Gracies in action. Videossa Brasilialainen Gracien "klaani" ottaa haasteotteluita vastaan muilta taistelulajien taitajilta. Graciet olivat kehittäneet Gracie Jiu Jitsun, japanilaisen judoka Maedan oppien pohjalta, joka oli muuttanut Brasiliaan 1900-luvun alkupuolella. Gracie Jiu Jitsussa vastustaja viedään nopeasti maahan ja lopetetaan nivelukolla tai kuristuksella ja laji oli osoittanut tehokkuutensa lukuisissa haasteotteluissa joissa Graciet voittivat vastustajanta ylivoimaisella mattotekniikallaan.

Videon nähtyään Art Davie otti yhteyttä Kaliforniassa Gracie JiuJitsu salia pitävään Rorion Gracieen ja yhdessä he alkoivat suunnittelemaan kahdeksan miehen turnausta vapaaottelussa, jossa eri taistelulajien edustajat ottaisivat mittaa toisistaan. Tämän pohjalta vuonna 1993 pidettiin UFC 1 Denverissä Coloradon osavaltiossa. Ensimmäisissä UFC tapahtumissa ei sääntöjä oikeastaan ollut, ainoataan pureminen ja silmiin tökkiminen olivat kiellettyjä, joten ottelut olivat erittäin väkivaltaisia ja niitä mainostettiin tyyliin "voittaako nyrkkeilijä painijan". 

Kaikkien suureksi yllätykseksi Brasilialaisen JiuJitsun mustavyö Royce Gracie voitti kaikki ottelunsa UFC1-4 tapahtumissa rikkoen kaikki myytit pystyottelijoiden ylivoimaisuudesta ja todistaen, että huomattavasti pienempi ottelija pystyy voittamaan paljon isomman vastustajan ylivoimaisella mattotekniikalla.

UFC:n "Ei sääntöjä"-maine nosti UFC:n katsojalukuja tapahtuma tapahtumalta ennennäkemätöntä vauhtia, kunnes joku lähetti videon UFC tapahtumasta silloiselle senaattori John McCainille (nykyinen Republikaanien presidenttiehdokas), joka leimasi UFC:n ihmisten kukkotappeluksi ja aloitti kampanjan sen kieltämiseksi. Tästä alkoi UFC:n nopea alamäki. Osavaltio toisensa jälkeen kielsi UFC tapahtumat ja mainostajat kaikkosivat ajaen UFC tapahtumat pieniin syrjäisiin kaupunkeihin. UFC yritti vastata kritiikkiin tuoden ottelijoita turvaavia sääntöjä tapahtumiin, mutta vuosituhannen vaihteessa UFC oli vararikon partaalla.

Vuonna 2001 Las Vegasin kasinomiljonäärit Frank ja Lorenzo Fertitta, sekä nyrkkeilypromoottori Dana White ostivat UFC:n kahdella miljoonalla dollarilla ja perustivat Zuffa ltd. hoitamaan UFC:n liiketoimia. Lorenzo veljeksillä oli yhteyksiä Nevada State Athletic Commision:iin ja he saivat 
oikeudet pitää UFC tapahtumia Nevadan osavaltiossa. Taitavan markkinoinnin ja Las Vegasin otolliset mahdollisuudet järjestää UFC tapahtumia, nostivat UFC:n katsojaluvut tasaiseen nousuun. Suuri läpimurto katsojaluvuissa tapahtui vuonna 2005, kun nyt suomessakin näkyvä tosi-TV-sarja The Ultimate Figher alkoi. Nyt jo seitsemättä kautta näkyvä sarja toi vapaaottelun tutuksi suurelle yleisölle.