Iltatreenit on hankalia, kun kierrokset nousevat korkealle ja sitten ei meinaa saada unta millään (nyt klo on 01:30). Tänään (taas) painissa Kristiania vietiin (vähän lohduttaa, että kaverit on treenannut pidempään, mutta silti). BJJ on jännä laji. Puhdas tekniikka perustuu vipuvoimiin ja kaverin liikkeen hyväksi käyttämiseen ja näin vajaa kolme vuotta treenanneena aina välillä (=harvoin) tulee hetkiä, että tuntee tekevänsä Jiu Jitsua.
BJJ:n voi karkeasti jakaa kuuteen peruspositioon. Guardissa päällä, sivusidonnassa, polvi vatsalla, mountissa, selässä hookit kiinni ja kilpparissa sivulla. Jos lasketaan, että näissä kaikissa voi olla päällä tai alla, on positioita jo 12. Sitten kun listätään kaikki väli- ja erikoispositiot, kuten halfguard, NorthSouth, Inverted Guardit jne. Alkaa positioita olla jo todella paljon.
Jokaisesta positiosta on suuri määrä hyökkäyksiä, niihin puolustuksia ja puolustusten vastatekniikoita ja kaikkia näitä kehitetään ympäri maailmaan jatkuvasti lisää JiuJitsun kehittyessä.
Kolmessa vuodessa on vasta raapaissut pintaa mistä tässä on kyse. Mitä enemmän tutkii, sitä enemmän ymmärtää, että että ei osaa vielä mitään. Näin alussa on erittäin tärkeää, että ei innostu tekniikoiden määrästä ja lähde keräämään työkalupakkiinsa tolkutonta määrää erikoisia tekniikoita, vaan keskittyy niihin perusteisiin.
Hyvänä esimerkkinä, sparrasin eilen purppuravöisen kaverin kanssa joka muistutti minua perustekniikan hyvästä osaamisesta hienosti. Kaveri oli kuin kallio guardissani. Tiukka posture ja sitten perusotteet hihasta ja kauluksista. Askel ylös ja guardi auki. Polvi väliin ja crossknee ohitus. Koko tekniikka oli niin tiukka, että en löytänyt pienintäkään koloa, mihin olisin voinut iskeä vastatekniikoilla. Kaveri vain tuli ylivoimaisella ja tiukalla tekniikalla ohi - ei mitään voiman tai nopeuden käyttöä. Hän vain teki tekniikan tiukasta ja puhtaasti ja ohitti. Ei voinut kuin ihailla.
Tänään sitten oli taas sellainen päivä, että olisi tehnyt mieli lähteä "ohituskaistalle" etsimään testo-ampulleja ja sitten salille vetään "penkkii ja maastavetoa" pari vuotta ja sitten tulla takaisin ja repiä karjuen voimalla kaikilta päät irti. Armoton turhautuminen, kun oma tekniikka on niin lasten kengissä. Voimallakaan ei voi kompensoida, koska vastustajat ovat paremman tekniikan lisäksi vielä isompia ja vahvempia. Nöyräksi vetää - ei auta kuin hinkata sitä guardin ohitusta ja perussweeppejä, kyllä ne sieltä joku päivä lähtee.
No joo, nyt on pakko mennä nukkumaan ja lopetettava tämä höpinä. Hyvää yötä ja huomenna takaisin treenaamaan.... eikun tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti