Mentiin aamulla Jesse "quicksand" Malmbergin (lisänimi tuli tänään painiessa mieleen) kanssa painimaan. Oli todella hienoa ja hämmentävää huomata, miten kuvittelee että menee ihan hyvin kunnes tajuaa, että silmissä pimenee ja taju lähtee - minua oli siis taas viety kuin pässiä narussa kohti lopetusta. :DJalkalukoilla sain hetkellisesti hätisteltyä kulman takana odottavia taputuksia kauemmaksi, mutta aikalailla viivytystaisteluksi nekin menivät... oli kuin olisi juoksuhiekassa pyristellyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti