Pari treeniä viikossa ei paljoa omaa jiu jitsua kehitä, mutta pitää onneksi liekkiä yllä ja kivaa on joka kerta, kun tatamille pääsee. Vähäisen tatami-ajan korvaamiseksi on tullut tutkittua omaa peliä ja samaan aikaa Pietiläisen ja Danaherin tapaiset konsepti-velhot ovat alkaneet avaamaan ajatuksiaan suurelle yleisölle. Muutos jiu-jitsu-skenessä on ollut huikea näiden 11 vuoden aikana.
Koska treenimahdollisuudet ovat olleet rajoittuneet, niin olen pyrkinyt tekemään omasta jiujitsusta mahdollisimman taloudellista, hidasta ja yksin kertaista. Kaverilta base, postuura ja aligment pois ja maksimi painetta alta ja. päältä.
Tänään sparreissa Esan kanssa tuli tehtyä elämä itselle hankalaksi, kun päästin Esan aloittamaan sivusidonnasta ja siitä kaivoin deeppii, mutta Esa itsekin deephalfguard-pelaajana osasi kyllä tehdä sweepistä äärimmäisen vaikeaa. Töitä sai tehdä kirjaimellisesti oksennus suussa ja lopulta pääsin deepistä selänottoon ja hookit kiinni. Kello pirahti aikalailla heti sen jälkeen, joten hyökkäämään ei ihmeemmin päässyt.
Evin peli on kyllä kehittynyt huikeasti. Sisäpiha pysyy hyvin puhtaana ja hampurilainen on tiukasti kasassa ja painetta tulee monasti enemmän kuin puolta isommista ukoista. Evi on malliesimerkki sanonnoista "steel sharpens steel ja paineessa syntyy timantteja".
Harrin kanssa ei ollutkaan painittu pitkiin aikoihin ja aika yhteen maaliin meni ensimmäisen 4 minuuttia, kunnes pääsin pujahtamaan deeppiin, josta samalla vauhdilla Anssi-sweeppi. Siitä over-underilla sivusidontaan, josta Harri ompeli todella hienon biceps-slicerin alta. Pääsin siitä kuitenkin rimpuilemaan hyökkäämällä huolimattomasti jalkoihin toeholdilla ja jätin oman jalkani tarjottimille, josta Harri vastasi omalla toeholdilla.
Viimeisen erän päätin sitten palata omaan a-game-planiin ja deepistä sweeppi, over under, northsouth kimura. Huomenna salatreenit Tompan kanssa ja ensi viikolle yritän saada väkisin viikkotreeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti