Minkälainen on hyvä treenikaveri?

Olen Frankfurtissa hotellissa ja täällä on pyhäpäivä, joten en päässyt edes treenaamaan, joten päätin vapaasti mukaille kääntää Grappleartsin "What is a good training partner"-artikkelin. Oli joskun Timon kanssa puhetta kääntämisestä ja ajattelin, että tuo teksti voisi olla hyvä jakaa kaikille HIPKO:n BJJ treenaajille. Saa kommentoida alle virheitä, lisäyksiä ja muutoksia.

Minkälainen on hyvä treenikaveri?

Noudattamalla yhteisiä toimintatapoja saamme harjoituksissa irti huomattavasti enemmän ja todennäköisesti vältymme turhilta loukkaantumisilta.

Brasilian JiuJitsjun harjoitteleminen voidaan jakaa karkeasti neljään osa-alueeseen:

1. Tekniikan liikeratojen harjoittelu – Kun harjoitellaan uusia tekniikoita. Treenikaveri ei vastusta ja antaa tehdä tekniikat vapaasti.
2. Tekniikan liikeratojen harjoittelu voimistuvalla (progressiivisellä) vastuksella – Kun uusia liikkeitä on jo jonkin aikaa harjoiteltu, treenikaveri lisää vähitellen vastusta, jotta tekniikka tuntuu realistesemmalta.
3. Kevyttä sparria (Semi-Live Rolling) – painitaan kevyesti käyttämättä voimaa tai riuhtomista, treenikaverin tason mukaan ja annetaan molemmille tilaa tehdä tekniikoita. Intensiivisyys noin 50-60% maksimeista.
4. Sparria (Live Rolling) – Molemmat treenaajat painivat 75-100% tehoilla ja yrittää lopettaa sparrin sallituilla tekniikoilla.

Seuraavaksi käydään läpi jokainen osa-alue ja millainen on hyvä treenikaveri kullakin osa-alueella.

1. Tekniikan liikeratojen harjoittussa hyvä treenikaveri:

• Ei vastusta tekniikan tekemistä, vaan antaa toisen tehdä tekniikan vapaasti, jotta molemmat oppivat tekniikan liikeradan mahdollisimman nopeasti.
• Ei ole “kuollut kala”. Elikkä ei vain makaa velttona treenikaverin paella tai alla, vaan on aktiivisesti mukana harjoituksessa
• Ei vastusta harjoituksen liikerataa. Tämä harjoittelun osa-alue on se missä opitaan uusia liikeratoja ilman, että pitää pelätä toisen taistelevan vastaan. Tässä vaiheessa hyvä treenikaveri menee liikkeeseen mukaan, jotta tekniikan liikeradan menevät harjoittelijan lihasmuistiin mahdollimman puhtaina.
• Ei kaatuile “automaattisesti”. Tämä on yllättävän yleistä, Monet aloittelevat harjoittelijat kupsahtavat kumoon pienimmästäkin horjutuksesta liikerataharjoituksessa, vaikka he eivät ikinä edes horjahtaisi samanlaisesta liikkeesä sparratessa. Hyvä treenikaveri ei kaadu automaattisesti vaan pysyy pystyssä menee “aktiivisesti” tekniikan mukana.

2. Tekniikan liikeratojen progressiivisessä harjoittussa hyvä treenikaveri:

• Ymmärtää mitä pregressiivinen (voimistuva) vastus tarkoittaa. Se ei tarkoita, että yhtäkkiä laitetaan 100% vastusta tekniikan liikeradan harjoitteluun, vaan sitä että kun liikerata alkaa olla harjoittelijalle tuttu lisätään vähitellen vastusta per toisto. Harjoittelija voi myös sanoa treenikaverilleen, että anna vähän enemmän vastusta, kun toistot alkavat tuntua helpommilta.
• Osaa lisätä vastusta, niin että huomaa mitä tekniikalle tapahtuu ja tarvittaessa kertoo treenikaverilleen “Huomasitko, että nyt vasen käsi ei….”
• Sopii treenikaverin kanssa yhdessä million lisätään vastusta.
  
  

3. Kevyessä sparrissa (Semi-Live Rolling) hyvä treenikaveri:

• Ei sekoita tätä normaali sparriin, joka on paljon intensiivisempää. Hyvä treenikaveri keskittyy siihen, että pitää “tehot” noin viidessäkymmenessä prosentissa ja huomioi treenikaverin liikkeet.
• Ymmärtää, että on tarkoitus kokeilla ja antaa toisen kokeilla tekniikoita vapaassa liikeessä ilman, että pitää puolustaa “hampaat irveessä”
• Saattaa treenikaverin pahoihin tilanteisiin ja antaa sitten tilaa puolustaa niitä ja miettiä tekniikkaa niistä pakenemiseen.
• Tarvittaessa antaa tilaa treenikaverille suorittaa tekniikoita eikä jäkitä puolustusasemissa.
• Tutkii uusia tekniikoita, mitä ei ehkä perus-sparrissa “uskaltaisi” kokeilla.
• Ei missään nimessä yritä “kilpailla” treenikaverin kanssa.

4. Sparrissa (Live Rolling) hyvä treenikaveri:

• Jättää egon eteiseen kenkien viereen ja ei turhaudu jos joutuu taputtamaan. Hyvä treenikaveri oppii tilanteista.
• Ei IKINÄ tee lopetusta loppuun täydellä vauhdilla tai satuttamistarkoituksessa. Tämä on Nro 1. loukkaantumisten aiheuttaja.
• Tekee lopetukset AINA kontrolloidusti treenikaverin turvallisuus mielessä. Ei ole toivottavaa, että treeni kaverit loukkaantuvat. Yksin on kurjaa treenata.
• Kertoo ja kuuntelee mahdollisista vammoista, jotka voivat vaikuttaa sparraamiseen. Esim. “Minulla on kyynerpää kipeä, joten varovasti käsilukkojen kanssa”.
• Ei satuta tahallisesti treenikaveria edetäkseen parempaan position (ns. Dirty Fighting – sormia silmiin, polvea nivusiin jne.)
• Harjoittelee vastustajan tasolla – ei tylytä vähemmän taitavaa harjoittelijaa turhan rankasti. Kyllä sieltä salilta aina löytyy se saman tasoinenkin, jonka kanssa voi sitten “ottaa miehestä mittaa”, kun molemmista tuntuu siltä.

Monet näistä ohjeista kuullostavat samanlaisilta ja perustuvatkin oikeastaan kahteen perusasiaan. Muista kommunikoida ja ymmärrä mikä on harjoittelun ja kilpailun ero.

Yleisiä asioita hyvä treenikaveri ottaa huomioon:

• Muista aina kertoa treenikaverillesi mahdollisista vammoistasi.
• Pidä huolta puhtaudesta. Käy suihkussa ja pese pukusi usein. Ihotaudit ja sienet leviävät nopeasti likaisesta puvusta tai treenaajasta.
• Jos sinulla on tarttuva ihotauti (tai mikä tahansa tauti), hoida se kuntoon ennen treenaamaan tulemista.
• Katso ympärillesi. Kun painit tai teet tekniikkaa, katso että muut parit eivät jää jalkoihin.
• Älä jäkitä – muista olla rentona. Jäkittämällä loukkaat itsesi ja opit hitaammin.
• Tekee tekniikkaa kunnes opettaja sanoo, että on aika tehdä muuta ja lopettaa heti kun sanotaan niin.
• Päästää heti irti kun toinen taputtaa.
• Jättää egon kotiin
• Treenaa treenikaverin mukaan. Jos olet harrastanut kauemmin kuin parisi, tee tekniikat hänen mukaansa. Sama sääntö koskee kokoeroa.
• Pidä myönteinen asenne ja avon mieli…

(Teksti on vapaasti käännetty http://grapplearts.com :sta löytyvästä “What is a good training partner”-artikkelista)