lauantai 16. huhtikuuta 2011

#431 BJJ Seminaari - Lucio

Seminaarin loppukarkelot ja Hipkon salikisat. Ensin tehtiin perinteiset tehtäväkilpailut ja kaverit saivat vöitä + perinteinen vöillä läiskiminen. Sitten olin tuomarina kisoissa. Oma matsi oli Nikoa vastaan, joka veti yllättäen guardiin. Sain vissiin pari etua toreando yrityksistä (en ole varma), mutta muuten Niko nollasi pelini täysin.

Tiesin että Niko on nopea ja tekninen, joten stallasin vain halfguardissa, jotta saan vauhdin pois ja yrittelin puolivillaisia ohituksia - hakkasin typeränä vain samaa ohitusta, jonka Niko hyvin torppasi. Lopuksi avasin ohittaessa kyynärpäätä (virhe johon kiinnitin viimeviikon sparreissa huomiota) , niin että Niko sai Kimura-otteet kiinni, jota jouduin sitten puolustamaan, niin että Niko nappasi hienosti selän, josta sai voittoon vievät neljä pistettä. Harmittaa, kun ei avannut peliä vaan jäi jäkittämään paikalleen edun varaan. Kisat pitäisi vetää lopetukseen, niin peli ei menisi omassa päässä tuollaiseksi jäkittämiseksi tai niin kuten käsittääkseni ADCC:ssa, että ensimmäiset minuutit on ilman pisteitä.

Tilaisuus oli kyllä vallan onnistunut ja toivottavasti moisia järjestetään uudestaan. Päivän kohokohdat olivat, kun junnuissa treenannut Kristian täytti 16 vuotta ja graduoi vihreän vyönsä siniseksi, sekä katsoa Jessen ultra-teknistä pyöritystä kisoissa, jolla hän veikin sarjan voiton. Awesome shit.

Leiri oli kyllä kokonaisuutena mahtava..

9 kommenttia:

timppa kirjoitti...

Kristian sä oot oppinut paljon ja tarkoitan sitä !!!

Kristian kirjoitti...

Joo, olen oppinut ja osaan näyttää n+1 tekniikkaa, mutta en osaa käyttää niitä, kun kaveri panee kunnolla vastaan.... minusta tulisi varmaan hyvä aikidossa tms. muussa lajissa missä vain drillaillaan mukana tulevaa kaveria vastaan.

huoh...

timppa kirjoitti...

Jos kokeilisi keskittyä tuntoaistiin painien vaikkapa silmät kiinni. Mistä suunnasta voima tulee, mihin se liikkuu, missä se tuntuu ja miten sen suuntaa voisi jatkaa. Ikään kuin olitsit kuin joustava paju. Ei välttämättä tarvitse saada mitään tekniikkaa tehtyä, mutta kehitettyä tuntoaistia niin, että ei laita juurikaan hantiin voimalla, kun lihakset jännittyy tuntoaisti siirtyy omiin jännittyneisiin lihaksiin ja toisen aistiminen rajoittuu. Rento hengitys, avoin mieli, uteliaias asenne toisen liikkeeseen. Samalla tasapaino kehittyy, sen siirtyessä siinne minne haluat, rennosti. Tässä muutama ajatus, sinä tiedät mikä sopii sinulle parhaiten. Minä painin joskus näin.

Anonyymi kirjoitti...

jeps, use the force steelduck...

no joo, se on kyllä jännä miten sitä oman tasoisten ja hieman parempien kanssa saattaa jäätyä täysin.

Kokemattomampia vastaan osaa ottaa rennosti ja pystyy tekee temppuja, joista Ryan Hall olisi kateellinen, mutta sitten saman tasoista kaveria vastaan rupeaa yhtäkkiä käyttämään voimaa, puskee väkisin, jäkittämään ja tekee kaikkea muuta tyhmää...

...on se jännä...

Unknown kirjoitti...

Meille joille painiskelu on suossa juoksemista on välillä lohdullista huoma että muutkin silloin tällöin kamppailee oman pelinsä kanssa :)

Pete kirjoitti...

Älä vaivu masennukseen, Kris. Olin ihan varma, että Lucio graduoi Nikon jo suoraan eteenpäin, on se niin uskomaton.

Itsellä vähän sama fiilis, että tietää ja osaa tekniikoita hiimusen määrän, mutta sparrissa saati matsissa ne kaikki unohtuu.

Paini mua vastaan, takaan sulle onnistumisia onnistumisten perään. :D

bantza kirjoitti...

No eipä nuo matsit mullakaan ihan putkeen menny. Ekassa tuntu et kaasuuntuu, vaikka sain olla koko ajan päällä. Yritin turhaan samaa tekniikkaa liian pitkään, joka ei onnistunut. Heti kun siitä luopui rupes peli rullaamaan. Toisessa taas kaasunnuin kun olin alla. Vaikka ei varsinaisesti jännittänyt kummassakaan, niin kyllä se ilmeisesti jonkun verran vaikutti. Mutta silti oli oikeen mukavaa matsata. Toivottavasti tämmösiä vähemmän vakavia salikisoja järjestetään jatkossakin. Hyvää harjoitusta kisoihin.

Kristian kirjoitti...

Jep, mulla ei yllättäen kaasuloppunut ollenkaan, mutta tuo kisatilanne jännitti niin, että kaikki ajattelu loppui ja tekniikkaan jäi vain ihan selkäyritimestä tulleet jutut, joita sitten vielä hölmönä toisti kokoajan, eli ei lähtenyt kokeilemaan toista kautta. Hemmetin opettavainen kokemus ja tuollaisia sisäisiä salikisoja pitää järjestää lisää, että saa kokemusta kisavauhdilla sparraamiseen.

Olen sparranut todella paljon, ilman kelloa joka ei tee hyvää tuollaiselle kisasparrille, kun sitä vaan rauhassa odottelee, että kaveri kyllästyy pitämään jotain otetta mistä ei edetä. Oppia ikä kaikki.

jari s kirjoitti...

Kun saisi edes puolet tekniikasta mitä herroilla on hallussa niin olisin tyytyväinen.

Mun fiilis on aika päinvastainen, tuntuu että osaa vain ja ainoastaan about 10 perusjuttua ja loput meneekin sitten vaiston varassa ja sen mukaan miten se kroppa taittuu vailla oikeaa tekniikkaa.

Upeaa katsottavaa oli se teidänkin ja kaikkien muiden paini ja omassa päässä ajattelin että perkeles joskus mäkin vielä osaan tommosia juttuja :D

Kuten noissa minunkin matseissa, en mä mitään hakenut tietoisesti vaan Kunhan katselin millaista paikkaa tulee vastaan ja mitä tapahtuu(no okei sen verran ajattelin että suoraa käsilukkoa tahdon tehdä edes kerran)