Tuo on kysymys jonka kuulee aina kavereiden suusta, kun seminaarit lähestyvät. Graduointi on tietenkin oppilaasta ja opettajasta kiinni ja oman tekniikan pitää olla vyövaatimusten tasolla.
Suuntaviivoina voisi pitää vaikka IBBJF:n määrityksiä minimi treenemääristä, jotka löytyvät täältä: http://www.ibjjf.org/graduation.htm
Nämä ovat niitä absoluuttisia minimejä, joita ei saa BJJ:ssä alittaa tai voi käydä kilpailuissa niin että ei pääse kisaamaan. Suomen BJJ-kulttuurissa nuo tuntuvat todella pieniltä treenimääriltä, kun täällä on nähty mm. valko- ja sinivöitä, jotka on treenannut 5-8 vuotta... (kroh..SANDBAGGING..hohom..)
Itse olen pitänyt hyvänä ohjenuorana yhden maailman parhaimmista kisatiimeistä Alliancen graduointiohjetta, jonka voit ladata tästä:
http://www.alliancebjj.com/pdfs/belt_requirements.pdf
Minusta olisi todella hienoa, että jossain vaiheessa nähtäisiin mundialsseissa suomalaisia mustissa vöissä kisaamassa - muissakin kuin seniorsarjoissa. Eli lahjakkaimmat kisakoneet saataisiin graduoitua mustalle lähempänä noita IBJJF:n graduointiaikoja, vielä silloin kun ovat elinkaarensa huipulla. Me tavalliset tatamintallaajat voidaan sitten mennä noilla Alliancen maksiajoilla... :)
4 kommenttia:
Uhkailevat täällä pohjoisimmalla Alliancella sinisellä, vaikken ole vielä vuottakaan treenannut. Onhan noita treenejä tietty alla, mutta onko niistä sitten jäänyt mitään käteen on toinen juttu.
2-3 vuotta + iso läjä treenikertoja voisi olla hyvä aina vöiden välillä. 10 vuotta ahkeraa treeniä ennen mustaa ja siitähän se vasta alkaa.
Olen Kristian kanssasi samaa mieltä kisaajista. Turhaan pitkittää kisoissa menestyneiden vyön saantia. Välillä tuntuu että joutuu voittaa Mundialssit ennen kuin saa seuraavan vyön eikä sekään riitä. Ja anonyymille sellanen juttu että harvemmin ne valmentajat liian aikaisin niitä vöitä myöntävät. Minulla kesti 20kk ja keskimäärin treenasin sen 10 kertaa kuussa ennen kuin sain sinisen, enkä todellakaan menestynyt kisoissa tai ollut/ole muutenkaan lahjakas.
Tuo Kristianin otsikko on sikäli hyvä, että aika pitkälti tuo vyöhomma on omassa päässä, ainakin minulla. Valkovöisenä on helppo olla, ei ole mitään "osaamispaineita", mutta kun siirrytään vyöarvoissa ylöspäin, pitäisi olla tietoa, taitoa ja uskoa omaan tekemiseen. Uskon kyllä, että valmentajat tarkkailevat ja huomaavat milloin on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Sillon pitäisi olla myös tuo oma korvienväli samalla tasolla.
Johan siellä on yksi musta vyö kisannut useampaankin kertaan mustien vöiden yleisessä sarjassa.
Lähetä kommentti