Takaisin suomessa...

Nyt olen palannut Suomeen ja takaisin töihin. Japanissa tuli käytyä treeneissä vain kerran, kun kyseessä oli perheloma ja toisen treenikerran kohdalle osui "national holiday - seaday", joten sali olikin suljettu. Tuli käveltyä kaksi viikkoa yli kymmenen tuntia päiväsä pitkin Tokiota tutkien eri kaupungin osia, kitarakauppoja ja raakafarkku skeneä.

Kaiken kävelyn vuoksi paino putosi kolmisen kiloa ja olenkin ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen alle 80 kiloinen. Vaaka näytti tänään aamulla 79.8kg. Siirryn kisoissa siis 82.3 sarjaan.

Tuntui oudolta palata stadiin, kun täällä ei tunnu olevan ketään. Kadut aivan tyhjiä ja missään ei vilku neonvaloja ja yölläkin on valoisaa. Japani on kyllä huima maa ja jos on mahdollisuus, niin kannattaa käydä tutustumassa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta en ole missään kokonut samanlaista "suurkaupunki" meininkiä. Olo oli välillä, kuin BladeRunner leffassa, kun kolusi junaradan alle rakennettun kauppa-alueen pikku liikkeitä yöllä ihmispaljoudessa neonvalojen häikäistessä silmiä.

Kitarakauppoja löytyi "suomalaisen" kokoisesta pikkuliikkeistä aivan tolkuttomiin 7 kerroksisiin kolosseihin, mittä kitaroita oli aivan tajuttomasta. Meinasi järki mennä, kun joka puolella oli mitä hienompia soittopelejä - monet "japani erikoisversioita" - ja niitä ei pystynyt ostamaan kaikkia. :D

Nexusensessä treenaaminen oli todella hauskaa ja opettaja oli hyvä. Vähän jäi harmittamaan, kun ei ehtityt enempää tutustua paikallisiin saleihin, mutta jäipähän syy mennä uudestaan. Tänään taas Hipkon tatamille vetämään ukot Japanissa opittuun anakondaan.