Hetkellisen WTF:n (Häh.. täälläkö se Esa asuu ja treenaa vielä BJJ:täkin) jälkeen totesin, että ilman muuta lähden painimaan. Pukukaan ei ollut ongelma, kun Esalta löytyi Gracie Barra puku jota sain lainata.
Ajelin sitten kohti MMA-Lappeenrannan osoitetta jonka Googlasin ja löysin itseni Raamattupiiristä, jossa sain tietää että MMA Lappeenranta on muuttanut 500 metrin päähän. (Google Mapsissä oli vielä vanha osoite - tuossa voi joku päivä käydä huonosti. Viaton jiujiutero tulee osoiteväärinkäsityksen takia uskoon ja lopettaa painisen). Selvisin kuitenkin paikalle. Gracie Barran veppisivuilla on oikea osoite. Kavereilla on hieno sali ja viimeisen päälle tatamit. (Zebra?)
Jännitti aika paljon mennä yleisiin treeneihin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, koska olen ollut kylkiluun rustojen hitaan parantumisen takia lievällä telakalla ja paininut vain vapaissa treeneissä tuttujen kanssa ja itäsuomen jiujitsukat eivät ole tunnettuja hellistä otteistaan. :) Kylki on kuitenkin jo niin hyvä, että totesin itselleni että pystyn kyllä itse sitä suojaamaan painissa, joten menoksi vaan.
Alkulämmöt vedettiin erinäisiä katkarapuja ja muita liikkumisharjoituksia - eteenkin hookeilla kaverin seuraaminen reverse-katkaravulla oli hyvää settiä.
Tekniikoina drillattiin avoimen guardin pitämistä ja eteenkin lantion käytön tärkeyttä. Lopuksi käytiin vielä läpi tripod-sweeppi ja idiot-sweeppi.
Hetkellistä hämmennystä minulle aiheutti, että täällä se mitä meillä kutsutaan sparriksi on täällä drillaamista. Kun aikaa oli puolisen tuntia jäljellä, niin käsky kävi että hammassuojat suuhen, nyt aletaan drillaamaan. Mietin, että mitenköhän se eroaa siitä mitä nyt oltiin tehty, mutta kyse olikin loppupaineista. Painit toteutettiin rivisparrina lähdöllä avoimesta guardista. Kolmella "voitolla" takaisin riviin.
Oli kyllä Lappeenrantalaisissa pitelemistä, kun lähto oli avoimesta. Minulla vaan ei meinaa nopeus enää riittää, kun ei ole grippejä ja kaveri kontrollissa. Joutui ihan tosissaan tappelemaan gripit ja sitten deepin kautta päälle ja overunderia. Tämä toimi oikein hyvin kunnes alkoi virta totaalisesti loppumaan (laitan sen tosin Helsingin ja Lappeenrannan välisen korkeuseron piikkiin. Ilma on täällä tosi ohutta). Viimeisessä sparrissa sitten söhläsin ja annoin deephalfguardista kimura-otteen kaverille ja siihen jäin, kun kuvittelin että ei tuosta vielä mitään saa... tästä minä lai... taptap. :D
Hyvää porukkaa Lappeenrannan Gracie Barralla. Tekevät vissiin aika paljon spiderguardia, minkä kanssa ei ole kotona paljoa tarvinnut tapella. Joka ukko haki spederguard-grippejä ja tuli kiire mursuta overunderiin. Hienoa oli myös nähdän, että kaverit ei luovuta ennenkuin ovat todella naulattu tatamiin (mikä ei ole helppoa). Jos jaloista pääsi ohitettaessa ohi, niin alkoi hillitön venkoominen guardin palauttamiseksi. Hyvä meininki ja mukavaa porukkaa.
Kun olette Lappeenrantalaiset Helsingissä käymässä, niin olkaa yhteyksissä ja Tervetuloa Hipkon tatameille kylään. Iso kiitos Esalle kutsusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti