Laitoin sitten kellon soimaan seitsemäksi ja ruisleipää poskeen ja kohti Kontulaa. En aivan ehtinyt kahdeksaksi kuten nämä yökyöpelit, mutta pääsinpähän kuitenkin. Kuten Kari sanoi... kun pääset paikalle niin sitten ei enää harmita.
Ei harmittanut. Mukavaa aamupainia reilu tunti viiden minuutin erillä. Lauantain aamusessiot ovat kyllä mainioita.. alkaisivat vain vähän myöhemmin, kun tuo on ainoa aamu viikossa kun saisi nukkua.
Kivaa oli joka tapauksessa ja mainiota porukkaa.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti