Eikö noihin tekuihin saa haastetta ottamalla aina vaan kovempia kavereita vastaan?

Tuolla edellisessä blogikirjoituksessa oli anonyymi-kyselijä kysynyt otsikossa olevan hyvän kysymyksen viitaten siihen, että olen pitkään pelannut käytännössä "deep halfguard sweeppi, pressure pass, armtriangeli/kimura tai RNC"-peliä ja kirjoitin että pitää monipuolistaa peliä.

"Eikö noihin tekuihin saa haastetta ottamalla aina vaan kovempia kavereita vastaan?"

Todellakin, juuri noin tekniikka pitääkin hioa täydelliseksi. Eli kun uutta tekniikkaa opettelee, niin aloittaa sen testaamisen kavereista joilla on vasta vähän painikokemusta ja sitten siirtyy kokoajan kovempiin vastustajiin.

Voisin tietenkin ylimielisesti heittää, että ei enää löydy kovempia kavereita :D  mutta näin vajaa viiskymppisenä kovempia kavereita löytyy varmasti joka treeneistä. Kroppa ei vain kestä vetää niiden kanssa joka treeneissä ja tässä kohtaa minulla suurimpana syynä uusien juttujen tutkimisella on lähinnä oman motivaation ylläpito.

Tuo "A-game"-peli on minulla omasta mielestäni jo aika hyvä ja ilman todella kovaa lisätreeniä siinä on vaikea enää edityä isoin harppauksin. Onneksi Jiu Jitsussa on gaziljoonaa mahdollisuutta rakentaa uusia juttuja, joka pitää homman mielenkiintoisena.

Nyt on siis kyseessä lähinnä omaksi iloksi uuden tutkiminen ja koska armtriangeli on ns. "ykkösnyrkkini" niin nuo giljotiinit, darcet, anakondat ja niiden johdannaiset ovat hyvä lisä tuohon A-gameeni.

Oma havaintoni tältä vajaalta kymmeneltä vuodelta mitä nyt on tullut treenattua on, että valkoisella vyöllä keskityin lähinnä selviämään hengissä sparreista vähitellen kehittäen muutaman pakenemisen jokaiseen positioon ja sitten muutaman hyökkäykesen mitä lähdin yrittämään, jos olin jollain ilveellä päässyt semmoiseen positioon mistä hyökätä.

Sininen vyö oli aikaa milloin tuli kokeiltua todella paljon eri tekniikoita, guardeja ja pelityylejä. Kävin läpi rubberguard-kauden, spiderguardin, de-la-rivan, perhosguardin, suljetun, pukukuristukset tolkuttomilla ompeluilla jne.

Purppuralla homma alkoi "selkeytyä" ja se oma peli alkoi rakentua perustuen deep-halfguardiin ja siitä päälle ja ohittamaan. Purppuran loppumetreillä paineohittaminen löytyi "omaksi jutuksi" ja hyökkäyksistä armtriangelit. Eli purppura oli aikaa milloin peli yksinkertaistui todella paljon ja se oma juttu löytyi.

Nämä pari vuotta ruskealla on sitte ollut lähinnä loukkaantumisia, mutta jiujitsun kannalta tuon oman pelin hiomista vielä tiukemmaksi ja yksinkertaisemmaksi. Nyt on tullut vaan jotenkin taas semmoinen "blue belt"-mieli, että tekee mieli vetää toinen kierros "testaampa kaikkea" josko sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Old school-linjalla kuitenkin, koska näillä kilsoilla ei mitään inverted matoguardeja vedellä.

No jopas tuli kirjoitettua....