Matossa sitten kerrattiin armtriangelien teoria ja se mihin käytännössä kaikki kuristukset perustuu ja sitten lähdettiin soveltamaan "kolmio-periaatetta" ensin itse arm-triangeliin, sitten darceen ja uutena tekniikkana anakondaan.
Kaikissa noissa toimii siis sama idea, että oma käsi toteuttaa kuristavan kolmion kaksi sivua ja kolmas tehdään työntämällä kaverin olkapää kaverin omaan kaulan sivuun. Näin siis minun joko hauis tai kyynervarsi (riippuen onko armtriangle, darce tai anakonda) tukkii veren kierron toiselta puolelta kaulaan. Omalla kropalla sitten työnneteen kaverin olkapään takaa, niin että kaverin olkapää tukkii toisen puolen. Näin kuristus tulee todella tehokkaasti ilman, että kaveri taputtaa siksi että niskaan sattuu.
Kun kuristus tehdään oikein, niin silloin ei ole mitään väliä kuinka kova kaveri on vastassa - jokaiselta lähtee taju jos päähän ei mene verta. Nivellukoissa ja vastaavissa kyse on siitä, että kaveri luovuttaa koska ei halua, että paikat hajoaa. Kisoissakin on kavereita, joita ei haittaa vaikka käsi menee yli ja jatkavat vain kamppailua. Kuristuksissa päätös ei ole vastustajan... ja tämän vuoksi kannattaa suosia kuristuksia.
Treenaammekin nyt alku vuoden vain noiden arm-triangle pohjaista kuristusten paikalleen laittoa ja sitten kun ne on suunnilleen hanskassa aloitamme käymään eri setuppeja miten kaverit jekutetaan antamaan tilaa näille lopetuksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti