#109 Las Vegas - Raakateksti HIPKO-lehteen.

HIPKO:n BJJ-harrastaja "työmatkalla".

Viime helmikuussa sain töissä sähköpostin, jossa esimieheni kysyin olisiko minun mahdollista lähteä viikoksi Las Vegasiin asiakastilaisuuteen suomalaisille asiakkaille isännäksi. Olin jo aikaisemmin käynyt Las Vegasissa työasioissa muutamaan kertaan ja "synnin pääkaupunki" ei gaziljoonine neon 

valoineen kuulunut lempilomakohteisiini. Nyt meillä olisi vielä vajaa parikymmentä asiakasta paimennettavana, joten luvassa olisi aika työntäyteinen viikko.

Tuijotettuani päivämäärää hetken aikaa tajusin, että UFC84 on samana viikonloppuna. Tälläistä mahdollisuutta, ei todennäköisesti tule eteen kovin montaa kertaa elämässä, joten klikkasin itseni UFC:n verkkosivuille ja totesin että lippujakin löytyy. Asia oli sillä selvä. Kristian lähtisi Las Vegasiin "työmatkalle".

Las Vegasissa olisi siis viikko aikaa ja itse tapahtuma olisi lauantaina, joten päätin kysellä JiuJitsuForum-keskustelualueella mahdollisuudesta treenata Brasilian JiuJitsua Las Vegasissa. Sain jo saman päivän aikana vastauksen paikalliselta Eric Voganilta, että olisin tervetullut Machado Brazilian JiuJitsu Academy:lle treenaamaan Amilcar "Mica" Cipilin johdolla. Samalla sain kuulla, että Suomessakin käynyt avoimen sarjan Abu-Dhabi Submission Wrestling World Championships-kilpailun vuoden 2007 maailman mestari Robert Drysdale pitäisi kolmen tunnin BJJ-seminaarin UFC-päivän aamuna. Las Vegasin reissu näytti koko ajan vain paremmalta.

Toukokuun alussa sitten pakkasin työvaateiden kaveriksi matkalaukkuun hammassuojat, JiuJitsu-pukuni ja muut harjoitteluvarusteeni. Kevään aikana matkasuunnitelman alkuun oli lisätty vielä viikko Frankfurtissa Saksassa koulutuksessa, jonka käytin hyväksi harjoittelemalla Alliance BJJ Frankfu

rtin salilla. Selvittelin mahdollisuutta harjoitella Saksassa ja salin pääopettaja Darius Saniee-Gomi vastasi nopeasti sähköpostiini: "As a fellow Alliance Member and a student of Lucio Linhares you are allways welcome."

Koulutuspäivän jälkeen saavuin Alliance Frankfurtin salille, joka on noin puolitoista kertaa Metsälän salin kokoinen ja osana kuntosalia. Darius oli vastassa ja kertoi, että klo viiden treeneihin ei todennäköisesti tule kovin montaa harjoittelijaa. Kun harjoitukset alkoivat, paikalla oli minun lisäksi kaksi purppuravyötä ja muutama valkovöinen. Itse harjoitus oli saman tyylinen mihin olin HIPKO:ssa tottunut. Aluksi lämmiteltiin Alex Monsalven leiriltä tutuilla alkulämmittelyillä, joten paikat eivät ainakaan olleet enää kylmät, kun siirryimme tekniikkaan.

Tekniikkana harjoittelimme erilaisia hyökkäyksiä selästä mm. kellokuristuksen eri variaatioita. Painit jännittivät minua jo ennen salille menemistä. Olinhan vasta muutamaa viikkoa aikaisemmin saanut Luciolta sinisen vyön ja vastassa oli muutama purppuravyö, joiden muutamat natsat

kin olivat aika vanhan ja kuluneen näköisiä. Painin ensin noin 10-15 kiloa painavamman purppuravöisen kanssa. Kaveri otti aika rauhallisesti, mutta selvästi painissa oli näyttämisen maku. Olin koko 10 minuuttia täydessä puolustusmoodissa ja en saanut hetkeäkään tilaa käynnistää omaa peliäni. Kaverin paini oli huomattavasti hyökkäävämpää mihin olin tottunut ja joka välistä haettiin lopetuksia paremman positionkin kustannuksella. Taputin erän aikana kolme kertaa. Seuraavaksi painin Dariuksen kanssa, joka kertomansa oli ensimmäisen kerran tutustunut BJJ:n 90-luvun lopulla Kaliforniassa, kun oli asunut Gracien perheen naapurissa ja treenasi muutaman kerran Roycen kanssa autotallissa. Painissa Darius otti hyvin huomioon vastustajan ja antoi juri sopivasti vastusta ja tilaa, niin että paini pysyi haastavana. Harjoitukset salilla olivat todella hyviä ja vähän jopa harmitti, että piti niin nopeasti pakata kamppeet ja suunnata kohti Las Vegasia.

Matkustin lähes vuorokauden ja saavuin vihdoin Las Vegasin lentokentälle. Kaupungin epätodellisuus ei mahdu tajuntaan vaikka olinkin käynyt kaupungissa jo useamman kerran. Taksi lähti viemään kohti Hotellia ja miljoonat neonvalot valaisivat autiomaata. Ajoimme läpi Las Vegas Stripin ja sain taas nähdä 10 minuutissa Egyptin pyramidit, vapauden patsaan, Eiffel-tornin, Venetsian, Rooman Colosseumin loistossaan ja äärettömän määrän turisteja kävelemässä kasinolta toiseen kaupungissa joka ei nuku koskaan. Itse olin matkustanut koko vuorokauden, joten toimin vastoin kaupungin periaatteita ja painuin hotellihuoneeseen, vedin verhot kiinni ja nukahdin noin minuutissa.

Alkuviikko meni tehdessä ympäripyöreitä päiviä treenaamisen rajoittuessa lyhyisiin hotellin kuntosalilla käynteihin. Tiistain lounas tunnilla hyppäsin taksiin ja päätin käydä tarkistamassa muutaman kilometrin päässä olevan On The Mat - kamppailuvarustekaupan. Euron vahvuus dollariin nähden helpotti ostopäätöksiä ja laukkuun meni kaksi Lucky Gi:tä, joissa Las Vegasiin sopivasti brodeerattuna ässä hihaan ja muita hauskoja yksityiskohtia. Toinen siis itselle ja toinen tilattuna tuliaisena kotisuomeen. Olo oli kuin karkkikaupassa, joten pojalle piti napa Gracie Jiu Jitsu t. paita, hammassuojia yms. kaikki oli halpaa kuin saippua, verrattuna euroopan hintoihin.

Vihdoin keskiviikkona aikataulu antoi myöten niin, että pystyin lähteä kohti Team Mica:n BJJ salia. Asiakkaissamme oli yllätykseksi yksi pitkän linjan Judo harrastaja joka päätti lähteä mukaan. Lainasin hänelle vanhaa pukuani ja päätin korkata uuden pukuni Las Vegasissa. Hyppäsimme taksiin puvut muovipusseissa ja lähdimme kohti treenisalia. Taksilla oli hieman vaikeuksia löytää paikkaa ja aloimme jo huolestua ehdimmekö koko harjoituksiin, kunnes kulman takaa ilmestyi iso Team Mica logo. Kello oli viittä vaille harjoituksen alku, joten maksoimme vauhdilla taksin ja juoksimme salille.

Allekirjoitettuamme vastuuvapauslomakkeet ja maksettuamme kertakorvauksen treeneistä kipaisimme pukuhuoneeseen, jossa huomasimme että lainaamani puku oli jäänyt taksiin. Kaverini otti hommakseen soitella taksiyhtiöön ja selvittää saisiko pukua takaisin ja minä menin treenaamaan. Lämmittelyt ovat todennäköiset universaalista, koska vedimme universaalistandardinallepiiriä kädet heiluen viisitoista minuuttia ja sitten aloitimme tekniikan.

Opettajana oli itse Amilcar "Mica" Cipili ja kävimme läpi butterfly-guardin ohituksia. Opetus oli erittäin hyvää ja yksityiskohtaista ja vedettiin paksulla brasilian-aksentilla. Eric, jonka olin tavannut virtuaalisesti Jiu Jitsu Forumilla oli parini ja Amerikkalaisella kohteliaisuudella teki aluksi ylivarovaisesti kunnes huomasi, että tässä voi harjoitella ihan kunnolla. Tekniikan jälkeen oli loppupainien aika ja Mica osoitti minulle pariksi mustavöisen lihasmöhkäleen. Kaveri otti todella hienosti antaen juuri sopivasti vastusta ja painiminen oli erittäin kivaa. Seuraavan erän otin sinivöistä Ericiä vastaan ja huomasin heti lähdöstä, että taas mennään näyttämisen maku suussa. Paini meni ihan OK, kunnes lopussa jäin yllättävään nilkkalukkoon joita emme pahemmin suomessa olleet harjoitelleet. Tunnin aikana kadonnut pukukin oli palannut taksilla, joten olimme valmiita lähtemään takaisin Las Vegasin humuun ja työn pariin.

Lauantai saapui viimein ja lähdin suunnistamaan kohti Xtreme Couture salia, jossa Robert Drysdalen seminaari pidettäisiin. Tällä kertaa taksi löysi paikan nopeasti ja olin hyvissä ajoin salilla. Rekisteröinnissä oli hieman ruuhkaa, joten aloin keskustella vieressäni seisovan kaverin kassa. Kävi ilmi, että hän oli Kanadalainen ratsupoliisi Ron Ferguson (punainen takki ja kaikki) ja oli tullut Las Vegasiin katsomaan UFC:tä. Päätimme olla pareja itse harjoituksessa. 

Saimme vihdoin rekisteröidyttyä ja pääsimme syvemmälle salille. Entinen UFC:n raskaan sarjan maailman mestari Randy Couture oli todella panostanut saliinsa. Harjoittelualuulle oli mahdutettu, kunto sali, täysikokoinen häkki, kehä ja todella iso tatami, jossa pitkä rivi erilaisia nyrkkeilysäkkejä.

Robert Drysdale tuli paikalle ja ohjasi porukan matolle, jossa aloitimme harjoitukset. Lämmittelyssä meinasi mennä niska nurin, kun ensin huomasin että kehässä sparraa Tyson Griffin ja hetkeä myöhemmin häkissä sparraa itse Randy Couture. Tekniikka osuuden alkaessa ei enää ollut keskittymisongelmia. Robertin opetus oli todella tarkkaa ja havainnollisti ja kävimme läpi sivusidonnasta käsilukkoja, sekä north/south-asennosta lähtevän kuristuksen. Ratsupoliisiparini oli hetkittäin hieman hukassa ja sain harjoitella perusteiden opettamista samalla, kun kävimme tekniikoita läpi. Tekniikkaosuuden jälkeen pidimme vartin tauon ja kunnon turistina juoksin k

amera kourassa taukoa pitävän Randy Couturen luo (KUVA). Randy hallitsi asiakaspalvelun ja oli erittäin ystävällinen ja hetken juteltuamme asettui "kaverikuvaan" kanssani. 45-vuotias raskaan sarjan maailman mestari on allut minulle neljääkymmentä vuotta lähestyvälle harrastajalle hyvä esimerkki, siitä että fyysinen- ja kalenteri-ikä ovat kaksi eri asiaa ja itsestään huolta pitämällä (lue: astanga jooga) pystyy nelikymppisenäkin vielä nuorempien kyydissä.

Tauon jälkeen alkoivat loppupainit joita kesti seuraavan tunnin Pääsin (kiilasin) ensimmäiseksi Robertia vastaan. jonka kanssa kestin muutaman minuutin ja sitten jouduin swiipatuksi ja johonkin häröön kuristukseen. Alkuviikon tappion matolla unohtuivat, kun sain vihdoin pelini käyntiin matolla. Seuraavista viidestä ottelusta voitin kaksi triangelilla ja yhden giljotiinillä. Yhden hävisin massiiviseen Rampage-Jackson tyyppiseen slamiin ja viimeisessä loppui aika.

Mieleen jäävin oli jättiläis-kaveri jonka kädet olivat kaksi kertaa jalkojeni paksuiset, jonka sain hetken pyörimisen jälkeen lopetettua triangeli-kuristuksella (KUVA) - seuraavassa erässä hän tosin maksoi takaisin jo edellä mainitulla Rampage-slamillä. Seminaari loppui ja hetken juteltuamme harjoittelijoiden ja opettajien kanssa hyppäsimme taksiin hotellia kohti valmistautuakseni illan UFC-tapahtumaan.

Suihkussa käytyäni vedin Team Mica JiuJitsu T-paidan päälle ja lähdin kävelemään kohti MGM Grand hotellia, jossa itse tapahtuma pidettäisiin. Asuin itse Luxor Hotellissa josta on mahdollisuus kävellä Excalibut ja NewYork kasinohotellien läpi MGM-Grandiin. Mitä lähemmäs MGM Areenaa pääsin, sitä suuremmalla osalla ympärilläni olevista ihmisistä oli UFC tai jokin vapaaotteluun liittyvä T-paita päällä. Silmiin pistävinpänä porukkana oli BJ Penn Team Hawaii T-paitoihin sunnustauneet havaijilaiset naiset kauniit aidot Lei-kukkaseppeleet kauloissaan ja orkideat hiuksissaan. BJJ-paitani aiheutti yllättäen paljon keskustelua ja sainkin kertoa BJJ:stä noin viidelle vastaan tulleelle kisaturistille.

Saavuin vihdoin MGM Arenalle ja hetken panikoituani löysin ihmismeren keskeltä kioskin, mistä saisin noutaa internetin kautta ostamani pääsylipun. Lippu kourassa aloin jonottamaan pääsyä itse kisa-alueelle ja vaikka ihmisiä oli todella paljon järjestelyt pelasit käsittämättömän hyvin. Jono liikkui hyvää vauhtia ja lipun tarkastajia ja asiakaspalvelijoita riitti opastamaan ihmiset omille paikoilleen. Istahdin penkilleni ja totesin heti alkuunsa, että kaksi minun nenän edessä istuu The Ultimate Figher 1:sen voittaja Diego "Nightmare" Sanchez tyttöystävänsä kanssa. Olin jo menossa kamerakourassa turistikuvaa ottamaan, kun huomasin että penkin vieressä oli noin 10 muutakin kamerat kourassa. Päätin armahtaa kaveria ja näppäsin vain pari kuvaa omalta penkiltäni ja sitten sammuivat valot ja videotauluille rävähti tutun musiikin saattelemana TV:stä tuttu gladiaattori intro.

Noin 15 metriä minun edessä kehän vierellä Joe Rogan ja Mike Goldberg selostivat kameralle UFC:n Livenä ympäri maailmaan näkyvälle lähetykselle. Isoilta näytöiltä esitettiin ensimmäisen ottelut taustatietoja ja ottelijoiden haastatteluja ja sitten ensimmäinen ottelijan musiikki alkoi soimaan. Tunnelma nousi heti kattoon ihmisten huutaessa kurkku suorana ja minä ihmettelin enemmän koko tapahtumaa, kuin ensimmäisten ottelijoiden marssia kahdeksankulmaisen häkin sisään. Bruce Buffer kuulututti tuttuun tapaansa ottelun sisään ja oloni oli aika epätodellinen. Tässä minä istuin keskellä kaikkea sitä mitä olin niin monta kertaa katsonut pieneltä tietokoneruudulta UFC:n Online palvelun kautta. Ottelu alkoi ja alle minuutissa UFC dybyyttinsä tehnyt Shane Carvin osuu oikealla suorallaan pudottaa vastustajansa mattoon. Hetken ground and pound kinkereiden jälkeen ottelu on ohi ja Shane voittaa teknisellä tyrmäyksellä.

En ehtinyt edes hengähtää, kun ohjelma jo jatkui. Videotauluilta pauhasi seuraavien ottelijoiden haastattelut ja häkki putsattiin nopeasti seuraavaa ottelua varten. Seurasi muutama viihdyttävä ottelu minulle tuntemattomien ottelijoiden kesken ja sitten kehään astui mielenkiinnolla odottamani Jon "War Machine" Koppenhaver, joko tuli tutuksi myös The Ultimate Fighter sarjan kautta. Vastassa oli japanilainen Judoka Yoshiyuki Yoshida, joka ei antanut tosi-TV tähdelle mitään mahdollisuutta. Heti alusta Jon lähti kokemattomuuttaan pystypainimaan judokan kanssa ja lopputulos oli helppo arvata. Yoshida heitti War Machinen mattoon ja lopetti ottelun anaconda-kuristuksella. Jon ei taputanut ja meni hetken aikaa, kun kaveria heräteltiin häkissä.

Illan mieleenpainuvimman ottelun BJJ-harrastajalle tarjosivat UFC-debyyttiään tekevä Brasilianlainen BJJ musta vyö Rousimar Palhares ja Ivan Salaverry. Ottelu oli kuin Jiu Jitsu klinikka. Rousimar vei Ivanin mattoon hienolla alasviennillä heti erän alussa ja pääsi heti sivusidontaan. Loppu meni kuin Jiu Jitsun oppikirjasta. Siirtyminen mounttiin, vähän ground and poundia, Ivan kääntää selän, haetaan RNC-kuristusta, Ivan puolustaa ja lopetetaan ottelu kyynerlukolla selästä. Hurrasin seisoaltaan katsomossa. Ottelut jatkuivat ja ilta eteni ilman suvantokohtia järjestelyjen ollessa lähes täydelliset.

Huntington Beach Bad Boy Tito Ortiz otti viimeisen UFC ottelunsa, ennen siirtymistään vapaaksi agentiksi, Lyoto Machidaa vastaan. Ottelu oli aika puuduttava Titon ajaessa Lyotoa takaa ympäri häkkiä ja Lyoton napsiessa pisteitä nopeille tekniikoillaan. Machida voitti lopuksi aivan pisteillä ja Tito piti viimeisen puheensa UFC-häkissä yleisön hurratessa.

Toinen odottamistani otteluista Pride veteraani Wanderlei "the Axe Murderer" Silva vastaan Keith "the Dean of Mean" Jardine oli ohi ennen kuin se ehti alkaakaan. Kolmen tappio putkesta selkä seinää vastaan otellun Silva oli taas oma itsensä ja ei antanut Jardinelle mitään mahdollisuutta. Takakäden suora pudotti Jardinen polvilleen ja siitä nälkäinen Axe Murderer antoi käsiensä puhua. Tuomari keskeytti ottelun ja Dean of Mean makasi maassa silmien pyöriessä päässä. Silvakin näytti huolestuneelta mennessään tarkistamaan vastutajana vointia parin kunnia kierroksen jälkeen. Keith nousi lopulta ylös ja yleisö ulvoi suosiotaan Silvan paluulle.

Illan pääottelu Sean "the Muscle Shark" Sherk ja Brasilialaisen Jiu jitsu ihmemies BJ "the prodigy" Penn, joka aikoinaan sai BJJ mustan vyönsä kolmessa vuodessa ja voitti samana vuonna Brasiliassa maailman mestaruuden Mundialsseissa ansaiten näin The Prodigy lempinimensä. Ottelun edeltäneet tapahtumat olivat nostaneet tämän ehkä vuoden odotetuimmaksi otteluksi. Shean Sherk oli menettänyt mestaruus vyönsä vuotta aiemmin steroidi-kohun vuoksi. Sherk oli antanut doping-testeissä positiivisen tuloksen josta oli rangaistuksen pitkä kilpailukielto. Testiolosuhteissa oli kuitenkin ollut niin paljon epäselvyyksiä ja Sherk väittää edelleenkin kiven kovaa, että ei ole ikinä mitään ottanut. Selvän näytön puuttuessa Sherk lopulta menetti vain tittelinsä ja sain kuuden kuukauden kilpailukiellon. BJ Penn voitti mestaruuden vapaasta vyöstä ja on siitä lähtien haukkunut Sherkiä steroideja käyttäväksi huijariksi. Ottelun alla oli siis aika sähköinen tunnelma.

Itse ottelu oli yllättävä. Sean Sherk on tunnettu terrierimäisistä alasvienneistään ja erittäin agressiivisestä painistaan ja BJ-Penniä pidetään vapaaottelumaailman yhtenä parhaista BJJ-taitajista. Tästä syystä yleisö oli yllättynyt, kun koko ottelu käytiin pystyssä ja näytti lähinnä nyrkkeily ottelulta. Tunnelma oli kuitenkin katossa yleisön hurratessa biiijei biijei. Erä erältä Sherk ja Penn takoivat toisiaan pystystä, BJ:n murentaen Sherkin puolustusta puhtaalla ja tarkalla nyrkkeilytekniikallaan. Kolmannen erän lopussa BJ Penn osui hyvin suorallaan ja Sherk lensi taaksepäin ja ponnahti häkin seinästä suoraan BJ:n polvipotkuun. Sherk putosi polvilleen ja BJ Penn aloitti raivokkaan takomisen. Erän loppua tarkoittava kello soi ja hetken vaikutti, että Sherk olisi ollut "Saved by the Bell", mutta Sherk ei pystynyt enää jatkamaan ja tuomari keskeytti ottelun.

Ottelun jälkeen kaikki vihamielisyydet oli taas unohdettu ja Penn heitti ilmaan mahdollisuuden nousta painoluokassa haastamaan GSP:n, johon hallillinen vapaaottelufaneja vastasi huutomyrskyllä. Illan ottelut olivat ohi ja vähitellen väki alkoi valua ulos itse areenalta. Annoin suurimman osan ihmisistä lähteä ja nojailin tyytyväisenä penkkiini imien vielä viimeisiä tunnelmia tyhjentyvästä hallista katsellen, kun Dana White esitteli VIP vieraille häkkiä. Lähdin kävelemään kohti ulos käyntiä, kun MGM areenalla vastaan tuli raskaan sarjan maailman mestari Antonio ”Minotauro” Nogueira ryhmänsä kanssa. Ojensin typertyneenä kättäni ja Minotauro kohteliaasti kätteliminua ja suostui vielä parikuvaankin. Aulassa kävellessäni totesin, että suurin osa tapahtumassa olleista UFC-ottelijoista oli yleisön seassa antamassa nimikirjoituksia ja tapaamassa faneja. Bongasin loppuillan aikana vielä useita The Ultimate Fighter Tosi-TV:stä tuttuja kasvoja, Chuck ”the Ice Man” Liddel:n, Jens ”The Little Evil” Pulverin, UFC veteraanin Evan Tannerin. Olo oli kuin teini-ikäisenä rock konsertissa. Lopulta väki alkoi harveta ja ilta oli kohdaltani ohi. Osa yleisöstä jatkoi Vegasin yökerhoihin, joissa illan jatkot pidettäisiin. Minulla olisi lento kuudelta aamulla, eli ehtisin nukkua noin neljä tuntia ennen lähtöä.

Pakkailin hotellilla laukkujani muistellen illan tapahtumia tyytyväisenä. Kamerallani oli läjä kuvia, joiden avulla olisi helppo palata illan tapahtumiin. Koko reissu oli ollut todella hieno kokemus ja suosittelenkin kaikille, jotka taistelulajeja harrastavat ottamaan selvää työmatkakohteittensa tarjonnasta. Tylsistä työmatkoista tulee näin unohtumattomia kokemuksia. Tällä reissulla olivat ”planeetat oikeassa asennossa.” Alliance Frankfurt ja Darius, Mica Academy ja Eric Vogan, Xtreme Couture, Robert Drysdale seminaari ja Kanadan Ratsupoliisi Ferguson, UFC 84, Eric Vogan ja kaikki muut tapaamani ihmiset. Käsittämättömän hieno reissu.

UFC:n Historiaa:

TÄMÄ "HISTORIA OSUUS" VOI OLLA TÄSSÄ TAI ERILLISESSÄ - UCF HISTORIA LAATIKKOSSA:

Maailman suurin vapaaottelujärjestö UFC pitää päämajaansa Las Vegasissa ja järjestää Ultimate Fighting Championship-kilpailuja ympäri maailmaa lähes joka kuukausi. Tapahtumissa on katsojia kymmeniä tuhansia ja TV:n kautta sitä seuraavat miljoonat ihmiset. Tie tämän he

tken nopeiten suosiotaan kasvattavaksi kamppailu-urheiluksi ei ole ollut helppo.

Vapaaottelun historia ulottuu pitkälle antiikin Kreikan Pankration otteluihin, mutta UFC:n ensiaskeleet otettiin 90-luvulla. Kaikki alkoi, kun Art Davie näki videon nimeltä Gracies in action. Videossa Brasilialainen Gracien "klaani" ottaa haasteotteluita vastaan muilta taistelulajien taitajilta. Graciet olivat kehittäneet Gracie Jiu Jitsun, japanilaisen judoka Maedan oppien pohjalta, joka oli muuttanut Brasiliaan 1900-luvun alkupuolella. Gracie Jiu Jitsussa vastustaja viedään nopeasti maahan ja lopetetaan nivelukolla tai kuristuksella ja laji oli osoittanut tehokkuutensa lukuisissa haasteotteluissa joissa Graciet voittivat vastustajanta ylivoimaisella mattotekniikallaan.

Videon nähtyään Art Davie otti yhteyttä Kaliforniassa Gracie JiuJitsu salia pitävään Rorion Gracieen ja yhdessä he alkoivat suunnittelemaan kahdeksan miehen turnausta vapaaottelussa, jossa eri taistelulajien edustajat ottaisivat mittaa toisistaan. Tämän pohjalta vuonna 1993 pidettiin UFC 1 Denverissä Coloradon osavaltiossa. Ensimmäisissä UFC tapahtumissa ei sääntöjä oikeastaan ollut, ainoataan pureminen ja silmiin tökkiminen olivat kiellettyjä, joten ottelut olivat erittäin väkivaltaisia ja niitä mainostettiin tyyliin "voittaako nyrkkeilijä painijan". 

Kaikkien suureksi yllätykseksi Brasilialaisen JiuJitsun mustavyö Royce Gracie voitti kaikki ottelunsa UFC1-4 tapahtumissa rikkoen kaikki myytit pystyottelijoiden ylivoimaisuudesta ja todistaen, että huomattavasti pienempi ottelija pystyy voittamaan paljon isomman vastustajan ylivoimaisella mattotekniikalla.

UFC:n "Ei sääntöjä"-maine nosti UFC:n katsojalukuja tapahtuma tapahtumalta ennennäkemätöntä vauhtia, kunnes joku lähetti videon UFC tapahtumasta silloiselle senaattori John McCainille (nykyinen Republikaanien presidenttiehdokas), joka leimasi UFC:n ihmisten kukkotappeluksi ja aloitti kampanjan sen kieltämiseksi. Tästä alkoi UFC:n nopea alamäki. Osavaltio toisensa jälkeen kielsi UFC tapahtumat ja mainostajat kaikkosivat ajaen UFC tapahtumat pieniin syrjäisiin kaupunkeihin. UFC yritti vastata kritiikkiin tuoden ottelijoita turvaavia sääntöjä tapahtumiin, mutta vuosituhannen vaihteessa UFC oli vararikon partaalla.

Vuonna 2001 Las Vegasin kasinomiljonäärit Frank ja Lorenzo Fertitta, sekä nyrkkeilypromoottori Dana White ostivat UFC:n kahdella miljoonalla dollarilla ja perustivat Zuffa ltd. hoitamaan UFC:n liiketoimia. Lorenzo veljeksillä oli yhteyksiä Nevada State Athletic Commision:iin ja he saivat 

oikeudet pitää UFC tapahtumia Nevadan osavaltiossa. Taitavan markkinoinnin ja Las Vegasin otolliset mahdollisuudet järjestää UFC tapahtumia, nostivat UFC:n katsojaluvut tasaiseen nousuun. Suuri läpimurto katsojaluvuissa tapahtui vuonna 2005, kun nyt suomessakin näkyvä tosi-TV-sarja The Ultimate Figher alkoi. Nyt jo seitsemättä kautta näkyvä sarja toi vapaaottelun tutuksi suurelle yleisölle.