Toki täällä on normitreenejäkin todella paljon ja niissä myös käy todella kovatasoista porukkaa. Kyselen vielä tarkemmin normitreenimahdollisuuksista ja kirjoittelen siitä oman blogi-kirjoituksen tällä viikolla.
Maanantain treenit olivat tosiaan Lucion "paikallisella salilla". Ajelin taksilla paikalle, kun Marko oli töissä. Marssin urheiluhallille sisään ja löysinkin tatamin aika helposti. Täällä on hienoa, kun kaikilla on hyvät tavat ja kaikki käytännössä tulee kättelemään kun tulee salille. Salilla oli paljon paikallisia valkovöitä lämmittelemässä jo ennen treenejä ja vähitellen tummemmat vyöt alkoivat saapua paikalle.
Lucio tuli kaverin kanssa jolla oli eeppiset pulisongit ja treenin jälkeen selvisi, että hänellä oli BJJ mustan lisäksi myös judo ja sambo musta vyö. Treenejä tuli vetämään karhun näköinen kaveri Adilson "Bitta" Lima, jolla oli raitoja vöissä niin monta, että niitä oli vaikea laskea. Täältä lisätietoa tästä legendasta. Olin aikalailla puulla päähän lyöty kattauksesta - mustia vöitä alkoi olla lähemmäs kolmatta kymmentä tatamilla ja siihen lisäksi värivyöt.
Treenipariksi minulle tuli kolmannen asteen mustavyö ja alkulämmittelyn jälkeen aloimme drillaamaan deephalfguardia. Oli päivän kohokohta, kun parina ollut kaveri sanoit, että teen todella hyvin tekniikkaa ja alkoi pyytämään neuvoja eri yksityiskohdista. Sanoin kaverille, että tämä on minun ykkösnyrkki ja olin oppinut sen jo sinivöisenä Luciolta. Drilleissä tuli muutamia mainioita uusia yksityiskohtia ja hieno selän otto deepistä mitä en ollut itse ennen nähnyt.
Loppusparrit tehtiin eräänlaisena rivisparrina arviolta seitsemän minuutin erillä. Oli huikea kokemus päästä sparraamaan ensiksi Lucion kanssa ja sitten muutama purppuravyö ja sitten vielä kaksi mustavöistä kaveria.
Viimeisessä erässä painin pitkälle yli satakiloisen kolmmannen asteen mustavyön kanssa joka ei paljoa armoa annellut. Kokeilin epätoivoisesti alta sivusidonnasta Tompan onnistuneesti käyttämää "jalkakimuraa", mutta kaveri hahmotti mitä olin yrittämässä ja se oli vissiin hänen mielestä niin typerä yritys häntä vastaan, että päätti lopettaa minut polvella vatsalle. Puolustukseksi moiseen taputtamiseen on tosin sanottava, että minulla on kylkiluu vähän huonosti kiinni noissa rustoissa ja rutina alkoi olla sen verran reipas, että päätin pelastaa kevään treenit taputtamalla. Huikea kokemuskin tuokin - vaikka runtua tuli ihan huollela niin se tuli niin rauhallisesti, että mitään loukkaantumisen vaaraa ei ollut... paineen alta pääsee taputtamalla pois. Jos kehtaa... oli tällä kertaa kehdattava. Vaikka vähän nolottikin. :)
Käsittämättömän hieno kokemus tämäkin treeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti